2. Uusi-Seelanti

POHJOISSAARI
-Auckland – Tauranga – Whakatane – White Island – Thornton – Gisborne – Rotorua – Taupo – Turangi – Tongariro National Park – Napier – Wellington – New Plymouth – Hamilton

ETELÄ-SAARI
-Christchurc – Kaikoura – Picton – Nelson – Abel Tasman National Park – Westport – Punakaiki – Arthu’s Pass – Franz Josef – Fox Glasier – Wanaka – Queenstown – Te Anau – Milford Sound – Dunedin – Mount Cook – Lake Tekapo

Uuteen-Seelantiin lähdin WH-viisumi taskussa, joka takasi minulle sen, että voin rahojen loputtua tehdä töitä ja oleskella maassa sen vuoden. Koska rahasta huutavaa pulaa ei ollut ja mitään suurempaa hinkua töiden tekemiseen minulla ei ollut, otin vain iisisti ja reissasin molempia saaria reilut 5kk.

Toisinaan tuli fiilis, että kaipasi sitä arkea, jotain säännöllistä tekemistä, johon kuuluisi se töiden tekeminen, mutta ne paikat, joissa olisin halunut viettää useampia kuukaisia ei valitettavasti tarjonneet töitä. Ehkäpä säästössä olevat rahani antoivat minulle syyn valita menenkö poimimaan omenoita naurettavan pienellä palkalla vai jätänkö kokemuksen kokematta ja vaihdan maisemaa tai vain olen ja annan päivien kulua. Luultavasti olisin tehnyt toisin, jos minulla ei olisi ollut säästössä rahaa tulevaa vuotta varten.

Ruoka
Syöminen ja juominen Uudessa-Seelannissa oli sitä, että itse valmistettiin päivän ateriat ja juomat joita halusin juoda. Satunnaisina kertoina annoin makunystyröiden huutaa hoosiannaa kun raahasin itseni paikalliseen kahvilaan nauttimaan taivaallista kahvia tai suussa sulavaa kaakaota.

Ulkonasyömiset jäivät todella vähiin ja useimmiten niiden syynä oli väsymys ja todella myöhäinen ajankohta, jolloin ruokakauppojen ovet olivat jo lukossa.

Ruoan hintatasoa voisi verrata suomen tasoon, jotkin elintarvikkeet olivat halvempia ja toiset taas kalliimpia. Toisinaan sitä saattoi saada omenoita kilon dollarilla ja seuraavana päivänä sama kilohinta olisi maksanut sen vajaat neljä dollaria.

Makaroni ∼ 1 NZD
Riisi 0,5kg ∼ 1-2 NZD
Nuudelit ∼ 1-2 NZD

Parsakaali 1 kpl ∼ 1-3 NZD
Porkkana 1 kg ∼ 1-3 NZD
Avokado 1-3 kpl ∼ 1-3 NZD

Öljy 0.5l ∼ 2-4 NZD
Suola 250g ∼ 1-3 NZD
Pippuri, mylly ∼ 3-5 NZD

Punaviini ∼ 1L – 15 NZD
Limu ∼ 4NZD
Suklaalevy ∼ 4 ZND

Majoitus
Yllätyin siitä, miten paljon hostelleja Uudessa-Seelannissa oikein oli. Olin jotenkin kuvitellut, että tarjonta olisi ollut vähäisempää. Yllätyin myös siitä, miten usein hostellit olivat täynnä.

Usemmiten yövyin YHA:n ja BBH:n hostelleissa, jotka olivat niin siistejä kuin viihtyisiä. Keittiöt olivat yleisesti ottaen ihan hyvät ja yleiset tilat mukavat. Tietenkin joukkoon mahtuu myös niitä paikkoja, joissa tuli silmiä pyröitettyä ja ihmeteltyä paikan kamaluutta. Sitä, mihin murjuun sitä on oikein jouduttu.

Edellämainitut ketjut tarjosivat myös jäsenkortin, jolla sai majoituksesta muutaman dollarin alennusta, joka ajan myötä maksoi itsensä takaisin.

Halvemmallakin olisin majoituksen suhteen päässyt, mutta useimmiten halusin pelata ns. varman päälle ja maksaa majoituksesta sen dollarin tai toisen enemmän, jotta sai siistimmän ja mukavemman paikan majoittua. Myös ne kännäävät teinit tuli karkotettua sillä, että ei mennyt sinne mistä sen halvimman pedin sai.

Useimmiten halusin majoittua pienemmissä paikoissa, joissa porukkaa oli luonnollisesti vähemmän ja heihin tutustui tietenkin paremmin.

Useimmiten YHA:n hostelleissa oli ilmainen Wi-fi ja usemmiten BBH:n hostelleissa sai sen 200-500MB nettiaikaa, joka ei tosiaankaan ollut paljoa.

Hostelleissa oli myös ns. viikkohinta, jolla säästi muutaman dollarin.

Etelä-Saarella majoitus tapahtui hostellien lisäksi myös autossa ja leirintäalueilla, joista toisinaan joutui maksamaan ja toisinaan ne olivat ilmaisia. Useimmiten maksullisiin paikkoihin sisältyi lämmin suihku, keittiö ja pyykinpesu mahdollisuus.

Ilmaisia yöpymisalueita oli ihan kohtalaisen hyvin ja niistä löytyi WC ja usemmiten nämä paikat olivatkin sitten täynnä.

Hostelli, 1 yö. 20 – 30 NZD
Leirintäalue / muu vastaava, 1 yö / 1 hlö 5-18 NZD

Liikkuminen
Olin jotenkin kuvitellut, että liikkuminen olisi ollut paljon helpompaa mitä se oikeastaan oli. Tietenkin kaupungista toiseen pääseminen oli helppoa, mutta toisinaan kaupunkien sisäinen liikenne oli hyvä ja toisinaan olematon.

Esimerkiksi Aucklannissa ei kaikkialle julkisella päässyt ja Napierissa julkinen liikenne lopetti kulkemisen 5-6pm. Toisinaan bussit, joiden piti aikatualujen mukaan kulkea, ei kulkenutkaan.

Liikkuminen kaupungista toiseen oli helppoa ja vaivatonta. Itse käytin kolmea eri bussiyhtiötä ja jokaisella kerralla ostin lipun erikseen. Vaikka bussipasseja olisi ollut tarjolla, niin sellaista en ostanut, koska en ollut aivan varma suunnitelmistani. Useimmiten ostin lipun muutamaa päivää ennen ja vertailin lippujen hintoja, joissa oli toisinaan jopa 20 dollarin hitaero!

Halvimmat matkat tarjosi ManaBus, joka tosin kulkee vain Auckland – Wellington väliä. Muualla Etelä-saarta kuljin InterCityllä tai Nakedbussilla.

Useimmiten bussit olivat ajoissa ja henkilökunta oli todella ystävällistä. Eipä oikeastaan taida olla mitään huonoa sanottavaa mistään bussiyhtiöstä.

Etelä-Saarella liikkuminen tapahtui vuokratulla autolla ja suurin kauhistuksen aiheeni oli bensan hinta. Useimmiten sitä tankattiin tankki täyteen ja sinne meni se vajaat 100 NZD ja sillä sitten huristeltiin päivä, kaksi tai kolme. En tiedä oliko meidän auton tankissa reikä vai joiko kuski aina iltaisin sieltä kivat hömpsyt, mutta kallista lystiä se oli.

Kun ajokorttia en omista enkä autoista tai edes liikenne säännöistä mitään tiedä, niin muuta en osaa autolla liikkumisesta sanoa kuin sen, että aina päästiin sinne minne haluttin. Toisinaan kuski hymyili ja toisinaan saatoin nähdä kiristyneen leukapielen ja savun nousevat korvista, kun oikeaa reittiä ei sitten millään tahtonut löytyä.

Mutta yleisesti liikkuminen oli helppoa ja vaivatonta.
Mitään vaarallisia tilanteita tiellä ei tapahtunut ja elokuvista tutut kaaharit taitavat Uudessa-Seelannissa olla tuntemattomia.

Bensan hinnan lisäksi yllätyin myös siitä, että miten paljon turisteja oikein teillä kulki. Melkein joka viides auto oli turistin kuljettama. Miten hiljaista teillä olisikaan ollut, jos turisteja oisi ollut vähemmän?

Netti
Yleisesti YHA:n hostelleissa oli ilmainen Wi-fi, tosin niitä poikkeuksiakin oli. BBH:n hostelleissa sai hiukan ilmaista nettiaikaa 200 – 500MB.

Kirjastoissa ja Info-pisteissä oli ilmainen netti tarjolla ja useimmiten hyvin nopea sellainen.

Pre-paid numeron hankin Vodafonelta, joka toimi melkein jokaisessa paikassa jossa olin. Pakettiin kuului 500MB:n netti, jolla ei kauhiasti netissä surfattu, mutta turvanahan se oli, jos tarvitsi nopeasti tietoa minne mennä ja mitä tehdä. Lukea sähköpostit tai varata dösäliput seuraavaan paikkaan. Ja titenkin FB:n pikainen katsominen ja kotiin lähettyt viestit. Netin lisäksi hintaan tietenkin sisältyi rajaton määrä teksitviestejä ja parin tunnin puhelut paikallisiin numeroihin. Tekstivietit olivat todellakin oiva tapa pitää yhteyttä kavereihin jos mahdollisuutta netiin ei ollut.

Muuta yleistä
Jokaisessa hostellissa oli mahdollisuus pestä pyykkiä ja joissakin leirintä-alueilla. Valikoin useimmiten pesun ja kuivauksen, koska Uuden-Seelannin säästä ei aina ottanut selkoa, kuivuuko vaatteet seuraavana päivänä vai ei, ja toisinaan hostelleissa ei ollut riittävästi tilaa, että olisi saanut vaatteet ripustettua kuivumaan. Pesuainetta olisi ollut myös mahdollista ostaa hostelleista, mutta halvemmaksi tuli ostaa kaupasta paketti pulveria ja kantaa sitä mukana kiroilusta huolimatta.

Pyykin pesu 3-4 NZD
Pyykin kuivaus 3-4 NZD

Vaateiden hintataso oli ehkäpä hiukan halvempi mitä suomessa, toisinaan sitä teki todella halpoja löytöjä ja sen kyllä vaatteiden laadusta huomasi. Tai sitten se, että kerta viikkoon tuli pestyä koko vaatekerta, kulutti vaatteet todella nopeasti sellaiseen kuntoon, että teki mieli ostella uusia vaatteita.

Kosmetiikan suhteen yllätyin ja todella. Kaupoista en löytänyt niitä merkkejä joita suomessa olen tottunut käyttämään (Eucerin ja Vichy). Kauppojen hyllyillä oli lukemattomia purkkeja ja purnukoita ja tietenkin kaikille tuttuja Niveaa ja Loreallia oli vaikka kuinka paljon, ja uusia tuttavuuksia, joita ei ollut koskaan aikaisemmin kohdannut.

Hintataso oli hiukan halvempaa kuin suomessa ja sitten oli taas niitä tuotteita, jotka olivat kalliimpia, kuten ruoankin suhteen.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s