Nirvana

Kuuma ja kostea ilma otti minut vastaan, kun avasin joogasalin oven.  Katselin hetken ympärilleni ja istahdin lattiaille, kuten kaikki muutkin. Silmäni sahasivat pitkin huonetta ja sen seiniä, tutkien jokaista yksityiskohtaa, kuin yrittäen jättää täydellisen muistijäljen mieleeni siitä kaikesta, mitä edessäni oli.

Hiki virtasi jo ennen pääsyä itse joogasalin puolelle. Lihakseni rentoutuivat ja mieleni kävi silti ylikierroksilla. En tiennyt miten päin istua. Vai nousenko ylös ja seison, nojaan sillein rennon oloisesti seinään, vaikka rennosta ja huolettomasta olosta ei ollut mitään tietoakaan.

Yritin saada ajatukseni koottua, keskitettyä mieleni siihen, että edessäni oli ensimmäinen joogatuntini ulkomailla. Tai oikeastaanhan tämä ei ole sellainen joogatunti, joihin Suomessa olin tottunut. Vaikka Suomessa suurin osa joogatunneistani oli englanninkielisiä, niin tällä ei ole sitä ohjattua opetusta, sitä että opettaja sanoo mihin asentoon seuraavaksi mennään ja muistuteta siitä, että pitää hengittää. Edessäni oli jooga workshop, mysore tyyliin.

IMG_1219
Ensimmäinen joogatunti meni etsien sitä tatsia joogaan, olinhan ollut viimeiset pari kuukautta edes vilkaisematta joogamattooni päin, kironnut vain sen painoa rinkassani. Potkinut sen silmieni edestä sängyn alle piiloon ja lähdön koittaessa taas pakannut ripein liikkein rinkkaani. Ja nyt se oli siinä silmieni edessä, jalkojeni alla. Kieltämättä kirosin omaa laiskuuttani, että en ollut tehnyt mitään. Kerta toisensa jälkeen tunnit sujuivat kuin tanssi ja huomasin taas pääseväni siihen nirvanaan, jonka jooga minulle tuo.

Se hyvänolontunne ja seuraavana päivänä kivusta huutava kroppa. Miten sitä noustaan sängystä ylös, kuin raihnainen vanhus ja kuitenkin taas mennään uhmaamaan omaa sietokykyä aamulla joogasaliin. Miten sitä kivusta ja jäykkyydestä huolimatta ensimmäisten aurinkotervehdysten aikana keho notkistuu ja lihaskireyksistä ei ole mitään tietoa.

Se, että joogasali oli tukalan kuuma ja hiki virtasi, kuin saunassa olisi ollut, oli inhoittavaa ja samalalla niin huumaavan koukuttavaa. Olin päästä varpaisiin hikipisaroiden peitossa ja mukaani ottama käsipyyhe oli lopputunnista litimärkä, ja minä väsynyt kuin uitettu koira. Silti hymyilin lähtiessäni sitä omahyväistä hymyä. Hymyä, joka paistoi jokaisen joogaajan kasvoilla, hymyä jonka kaukaa nähtyäsi tiesit, että tuokin kaveri on täällä vain joogaamassa. Se oli kuin yhteinen salakieli.

kuva 4

Se, miten huomasi oman edistymisen näiden viikkojen aikana, nostatti nälkääni, haluan oppia lisää. Haluan oppia täydellisesti ensimmäisen sarjan ja siirtyä seuraavaan. Se, että en ollut aino, joka huomasi kehitykseni oli vain bensaa liekkeihin.

Ehkäpä se ei olekkaan vain villi unelma, että jonain päivänä löydän itseni Balilta tai Intiasta joogaamasta. Eihän sitä ikinä tiedä mitä huominen tuo tullessaansa, mutta aina voi arvailla, nuuhkaista ilmaa ja hymyillä viekeästi.

Mainokset