Missä on turvallista?

Seitsemän yötä, seitsemän pitkää ja luultavasti unetonta yötä edessä. Unettomuus ei tule johtumaan jännityksestä, vaan viime tinkaan jätettyjen asioiden hoitamisesta sekä iänikuisesta ongelmasta, mitä pakata mukaan?

Olisiko miehenä matkustaminen helpompaa, niin tavaramäärää kuin turvallisuuttakin ajatellen?

Tai enhän minä tiedä, löytyykö kenenkään miehen rinkasta sellaisia määriä purkkeja ja purnukoita mitä minulla on. Vaatteista ja joogamatosta puhumattakaan.

En haluaisi ajatella sitä tosiasiaa, että naisena matkustaminen on hiukan vaarallisempaa kuin miehenä, mutta en voi ajatukselta välttyä.

Viime reissulta palatessani, minut yllätettiin kysymyksellä, Yritettiinkö sinua raiskata? Oliko kysymykseen syynä se, että lähdin yksin vai kohteeni Indonesia? Vai molemmat?

Tuntuu siltä, että lehdissä ei kirjoiteta mistään muusta, kuin uponneesta matkustajalautasta, mereen syöksyneestä lentokoneesta, purkautuneista tulivuorista ja tuhokkaista maanjäristyksistä sekä väkivaltaan johtaneista mielenosoituksista. Lehdissä annetaan vinkkejä miten suojautua taskuvarkailta tai mitä tehdä, kun joutuu ryöstäjän eteen.

Ei ihme, että sitä alkaa maalailemaan niiden hohtavien pilvilinnojen tilalle saatanallisia säveliä. Painajaisia, joista herää todellisuuteen hiestä märkänä ja sydän takoen rintaa vasten.

Yleisesti matkustamisesta maahan, jossa on Suomea huonompi elintaso, on maalautunut sellainen kuva, että siellä on niin kamalan vaarallista, oudosta ruoasta puhumattakaan, joka pistää vatsan sekaisin. Tottakai, ihan missä tahansa on omat uhkansa, joita ei tule vähätellä. Mutta ei pidä liikaa antaa pelolle valtaa.
Typeräähän se on, että kuvittelee olevansa kuolematon ja matkustaa sen voimantunteen turvin.

Mainokset