Junalla Kiinan puolelle

Aamuruuhkassa metrolla suhaaminen rinkkojen kanssa ei ollut ehkä se paras kokemus mitä reissusta käteen jäi, mutta tulipahan se taas koettua. Sitä kirosi rinkan painoa ja mietti tulenko oikeasti tulevan vuoden aikana näitä kaikkia tavaroita tarvitsemaan?

Ennen junaan pääsyä liput ja passit katsottiin muutamaan otteeseen, rinkat läipivalaistiin ja lopulta vielä jonotettiin junaan pääsyä. Väsyttävää mutta helppoa. Naurettavan helppoa.

Onneksi junassa oli aikaa levätä, kerätä voimia ja nauttia tasaisesta kyydistä. Aika luksusta, jos niin voi sanoa. Vessa oli länsimaalaista tyyliä ja pelkoni lattiasta ammottavasta aukosta oli turha.

IMG_9706

Junasta noustessamme, ennen Kiinan puolelle astumista meidän passit tarkastettiin taas ja rinkat läpivalaistiin, ja minä tietenkin olin jonglöörauspalloillani saanut tullimiehen hieromaan käsiä omahyväisesti yhteen ja ajatellen tyyvysäisenä narauttavansa taas yhden typeryksen, joka yrittää tuoda hedelmiä maan rajojen sisäpuolelle vaikka se on ehdottomasti kiellettyä.

Se ilme, kun tullivirkailija sujauttaa kumihanksat käteensä ja pyytää minua avaamaan rinkan. Se sekunnin murto-osa, kun ilme värähtää omahyväisestä pettymyksen ihmettykseksi. Kädessä pyöritettiin värikkäitä palloja, jotka nopeasti pistettiin paikoille ja muovihanskat revittiin käsistä samalla paikalta nopeasti poistuttua.

Hymy oli herkässä. Siis minulla.

Mainokset