Tuhat ja yksi yötä

En olisi vielä ennen lomieni alkua uskonut, että voisin oikeasti rakastua Espanjaan. Ja en vieläkään pysty sitä ihan rehellisesti itselleni myöntämään.

Tuleehan Espanjasta mieleen ne eläkeläiset aurinkotuoleissa. Vyötärölaukkuja saati sitten niitä tennissukkia unohtamatta.

Vaikka en yhen yhteenkään eläkeläiseen matkallani törmänny. Silti se mielikuva on ja pysyy. Yhtä sitkeästi, kuin kesähelteellä kengänpohjaasi tarrautunut purukumi. Se venyy ja paukkuu, mutta ei sitten millään irtoa.

Córdoban Alcázar on keskiaikainen espanjalainen linna. Josta tehtiin vankila vuonna 1821, kunnes 1950-luvulla Espanjan hallitus muutti linnan matkailunähtävyydeksi ja kansalliseksi monumentiksi.

Olen niin moneen otteeseen ihastunut siihen ylvääseen ja avaraan kaupunkikuvaan, jonka vastakohtana ovat kapeat ja sokkeloiset kadut. Se on ollut kuin leikkiä eri maailmojen välillä.

Ja nyt maailmaan tuli kolmas ulottuvuus. Se oli vain hento ripaus itämaista mystiikkaa, mutta se riitti minulle.

Hostellini oli kuin pala satua. Paikka, jossa prinssi löytää prinsessan. Paikka, jossa lampunhenki antaa sinulle kolme toivomusta.

Ja minulle riitti takapihalla istuminen tai kattoterassilla auringonlaskua ihailu. Se oli ohuen ohut mystinen harso, joka erotti päivän yöstä.

La Mezquita on 900-luvulla valmistunut moskeija, joka 1200-luvulta lähtien on ollut kristittyjen hallussa ja joka sittemmin muutettiin katedraaliksi. Espanjan kirkko ja Vatikaani vastustavat sitä, että muslimit rukoilisivat katedraalissa.

Hostellilta ulos astuttua kohtasin vanhankaupungin ja sen sokkeloiset juutalaiskorttelit, joissa aika tuntui pysähtyneet.

Siellä oli maailman tavoittamattomissa. Se oli kuin näkymätön muuri, joka suojasi nykyhetkeltä. En ihmettele lainkaa, miksi vanhakaupunki kuuluu Unescon maailmanperintölistalle.

Vastakohtana kaikelle sille mystisille usvalle tarjosi kaupungissa järjestettävät Feria juhlat.

Koko Andalusiassa juhlittiin Ferioita, joihin olin jo tömännyt Malagassa ollessani, mutta minulla ei ollut Rondan ja Caminito Del Reyn takia aikaa osallistua niihin. Granadassa Feria-alue sijaitsi liian kaukana keskustaa vai pitäisikö sanoa, että minä olin liian laiska menemään sinne, joten jätin sielläkin juhlat välistä.

Koska seurassani oli kaksi Argentiinalaista ja Feria-alue sijaitsi lyhyen matkan päästä hostelliltamme, minulla ei ollut mitään tekosyitä jättää juhlia välistä.

Vaikka jokainen meistä poti pientä flunssan alkua, lähdimme silti urhoollisina seikkailemaan Córdoban kaduille. Etsien ravintolaa, josta pojat olivat aikaisemmin saaneet vihjeen. Siellä olisi kuulemma kaupungin parhaat sapuskat.

En tiedä kuinka monta kertaa harhaan menimme ja kuinka monta kertaa samat kadut kuljimme, mutta pääsimme kuin pääsimmeksin perille. Olisimme olleet nopeampia, mutta kartanlukijana toimi toinen pojista, joka olisi varmaan eksynyt tyhjään autotalliin, ellen minä olisi häntä pelastanut pulasta.

Ravintolasta Feria-alueelle mennessä minä toimin kartanlukijana. Halusin olla perillä ennen auringonnousua.

Toisaalta aamun ensisäteet olisi raivannut kaikki känniset Espanjalaiset tieltäni. Muutenkin Espanjalaiset ovat sellaista kansaa, että ei oikein osaa ennakoida heidän liikkeitäänsä.

Toisaalta, eiköhän jokainen ota ne epämääräiset siksak-askeleet haltuun, kun veressä on promilleja enemmän kuin lasissa.

Erämaa

Istuin hiukan väsyneenä puistonpenkillä. Viereisellä penkillä istuva koditon mies oli onneksi lopettanut nokkahuilulla soittamisen ja suuntasi kaiken energiansa makuupussinsa sullomiseen hiukan rähjäiseen reppuunsa. En tiedä kumpi meistä oli vaivaantuneempi. Minä vai hän. En silti viitsinyt nousta ylös penkiltä ja kävellä puiston toiselle puolelle.

Sierra Nevadan huiput

Sierra Nevadan huiput.

Katselin matkaopastani, johon olin huolellisesti merkannut jokaisen mielenkiintoisen kaupungin, jonne olin ajatellut reissuni aikana keritä. Punaiset laput sivujen ylälaidassa, siististi limittäin näyttivät minulle heti sen oikean kohdan. Samalla järjestelmällisyydellä olin merkannut kaupunkien mielenkiintoisimmat kohteet punaisella tähdellä.

Kaupunki on nimetty granaattiomenan mukaan.

Kaupunki on nimetty granaattiomenan mukaan.

Yllätyin siitä, miten minulla oli vain yksi merkattu kohde koko paikasta. Granada vetää kuitenkin puoleensa turisteja yhtä paljon kuin Seville ja minulla oli vain yksi näkemisen arvoinen paikka. Vain yksi!

Alhambra ja Generalife.
Tai olihan minulla sittenkin kaksi. Vaikka samalla alueella ne näytti kartan mukaan olevan.

Alhambra on maurilaisaikainen Nasridien dynastian aikainen kuninkaiden palatsi

Alhambra on maurilaisaikainen Nasridien dynastian aikainen kuninkaiden palatsi.

En ollut googlettanut koko kaupunkia, enkä juurikaan nähnyt vaivaa sen eteen, että tietäisin mitä täällä kannattaa oikein tehdä. En tiedä miksi olin juuri tämän kaupungin skipannut suunnitteluvaiheessa. Ehkäpä aikani oli aikoinaan loppunut kesken tai sitten olin ollut vain niin väsynyt, että olin vain tyytynyt siihen yhteen punaiseen lappuun sivun ylälaidassa.

Oli miten oli. Minun oli aika ottaa haltuun kaupunki. Sokkona.

Alhambra kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin

Alhambra kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin.

Rakastan matkasuunnitelmien tekemistä. Saan siitä suurta nautintoa, kun istun tietokoneen äärellä niskat jumissa yötämyöden etsien mielenkiintoisia kohteita.

Rakastan myös sitä, että en noudata suunnitelmaani, vaan menen jo ensimmäisten päivien jälkeen aivan uusia polkuja.

Rakastan myös sitä, että saavun jonnekkin vain yhden jutun takia ja lähden sieltä pois monta mahtavaa kokemusta rikkaampana.

Ja niin kävi myös Granadassa.

Generalife palatsi oli Nasrid-sulttaanien kesäpalatsi ja maaseutukoti

Generalife palatsi oli Nasrid-sulttaanien kesäpalatsi ja maaseutukoti.

Ensikosketus kaupunkiin oli bussin ikkunasta näkyvät Sierra Nevadan lumihuippuiset vuoret. Vuoret, joita jaksoin aina vaan ihailla. En tiedä, olenko edellisessä elämässäni asunut jossain Alppien juurella vai Nepalin pienessä vuoristokylässä, mutta jollain oudolla tavalla vuoret ovat aina kiehtoneet minua.

Vaikka kaupungin tunnetuimmat nähtävyydet Alhambra ja Generalife olivat vaikuttavia. Koin kuitenkin pienen turistiähkyn. Aivan liikaa turisteja pörräilemässä ympäriinsä. Tuntui kuin kukaan ei oikein tiennyt minne mennä ja mistä ottaa valokuva. Ei minua turistit sinäänsä haittaa, siihen samaan sakkiin minäkin kuulun. Mutta jotenkin täällä sain yliannostuksen niistä. Etenkin eläkeläisistä, joiden mielestä he ovat aina oikeutettuja pääsemään jonon ohitse tai saamaan sen viimeisen vapaan paikan puiston penkiltä.

Generalife kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin.

Generalife kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin.

Ihastuin Albayzin kaupunginosaan, jossa on maurilaisten ajoilta säilyneet kapeat ja mutkittelevat kadut.  Vaikka olen moneen otteeseen eksynyt hetkellisesti kapeille kujille, niin täällä ne kujat olivat aivan omaa luokkaansa. Valkoisiksi maalatut talot ja todella kapeat kujat antoivat uskomattoman vastakohdan muulle kaupungille.

Albayzin kupeessa oli pieni nyppylä, jonka rinteelle oli majoittunut mustalaisia, tai sellaisilta ne minusta tuntuivat. Vaikka nyppylä ei ollut järin korkea, niin maisemat yli kaupungin olivat mielettömät. Ja jos käänsi päätä hiukan vasemmalle, näkyi Sierra Nevada ja tietenkin ne lumihuippuiset vuoret. Sitä pystyi vain pienen pienellä pään liikkeellä huijata itseänsä – että on muka keskellä erämaata. Että minä olen ovela.

Albazyn sokkeloiset kadut kuuluvat Unescon maailmanperitnökohteisiin ja tarjoavat huikeat maisemat.

Albayzin sokkeloiset kadut kuuluvat Unescon maailmanperitnökohteisiin ja tarjoavat huikeat maisemat.

Lähtöpäivänä tajusin kuinka paljon minulta olikaan jäänyt näkemättä. Ehkäpä olisin päässyt sinne maurilaiseen kylpylään, ellen olisi jäänyt juttelemaan huonetoverini kanssa Pyha Jaakobin pyhiinvaellusreitistä. Hän oli juuri kulkenut sen 730km ja minä olin vasta alkanut unelmoimaan siitä. Vielä jonain päivänä minä sen teen. Ja sitten minun ei tarvitse itseäni huijata, silloin minä olen jossain keskellä ei mitään.

Ihanasti hukassa!

Minulla oli vuorostaan sama kysyvä katse. Katse, joka paljasti sen, että en ole paikallinen. Olen turisti, joka on ehkä eksynyt kapeille kujille ja hukannut sydämen suuren kaupungin leveille kaduille.

Näytin siltä, että en tiennyt missä olen, mutta rakastin sitä, missä olin.

Plaza de Espana

Plaza de Espana

Plaza de España rakennettiin vuonna 1928 kaupungin iberoamerikkalaista maailmannäyttelyä varten

Plaza de España rakennettiin vuonna 1928 kaupungin iberoamerikkalaista maailmannäyttelyä varten

Olen aikaisemminkin ollut suurissa kaupungeissa. Olen ollut niin Sydneyssä kuin Singaporessa. Olen eksynyt Melbournessa ja hukannut ajantajuni Bangkokissa. Mutta täällä se suuruus tuntui todellakin suurelta.

Kun yksi aukio, yksi puisto tuntui olevan suurempi kuin kotikaupunkini. Yksi leveä tie tuntui olevan pidempi kuin junamatkani Helsinkiin. Ja yksi kuja tuntui pursuavan enemmän elämää, kuin koko Suomi.

Uusrenessanssista arkkitehttuurisuuntausta edustavan aukion kerrotaan olevan yksi Espanjan kauneimmista

Uusrenessanssista arkkitehttuurisuuntausta edustavan aukion kerrotaan olevan yksi Espanjan kauneimmista

Kaikki tuntui olevan suurta ja tarkoin harkittua. Talot olivat mahtipontisia ja puistot suuria ja näyttäviä. Pilevnpiirtäjät eivät nousseet korkeuksiin ja langettaneet varjoja pitkin katuja.

Suurien ja leveiden teiden lisäksi täälläkin saattoi eksyä niiden pienten ja kapeiden kujien labyrinttiin, jotka kuitenkin hetkessä selvitti. Sitä oppi, mistä tuli kääntyä vasemmalle ja mistä taas oikealle. Mikä oli se kahvila, jonka ohi kuljettiin kunnes oli aika jättää suuruus taakse ja pujahtaa toiseen maailmaan.

Alcázar eli kuninkaallinen palatsi kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin

Alcázar eli kuninkaallinen palatsi kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin

Palatsi oli alkujaan maurien linnoitus jota laajennettiin useaan otteeseen.

Palatsi oli alkujaan maurien linnoitus jota laajennettiin useaan otteeseen.

Vaikka nähtävää kaupunki olisi tarjonnut yllin kyllin, huumannuin siitä elämästä, joka ympärilläni kuhisi. Se oli jotain, jota en ollut aikoihin nähnyt. Se tuntui niin uskomattomalta. Kuin koko kaupunki olisi tehty elämistä varten. Ja jokainen totteli sitä suuri hymy kasvoillaansa.

Vaikka en aina tiennyt mitä nurkan takana oli, kuljin ihmeen päättäväisesti. Kuin olisin tiennyt minne minun piti mennä ja missä minun piti pysähtyä. Istahtaa alas ja leputtaa väsyneitä jalkoja. Juoda kuppu kuumaa kahvia ja nauttia siitä tunteesta joka minut oli vallannut.

Alcázar on yksi parhaista mudéjar-arkkitehtuurin esimerkeistä

Alcázar on yksi parhaista mudéjar-arkkitehtuurin esimerkeistä

Miten kaikki tuntuikaan niin hyvältä. Kuin olisin palannut jonnekkin jossa joskus oli ollut kotini. Kuin olisin palannut lapsuuteni kaupunkiin, jossa kaikki oli muuttunut. Ei ollut enään sitä S-markettia hautausmaan kupeessa. Ei mitään, mikä olisi rakentanut muistoissa olleen kaupungin eläväksi silmieni eteen. Mutta silti se tuntui jotenkin tutulta ja turvalliselta.

Ja hyvällä tavalla niin vieraalta.

Mikä on vihreää ja kutittaa jalkapohjiasi?

Onneksi kaupungissa oli muutakin nähtävää kuin keskustan kaupoissa pyöriminen. Puutarhat, jotka olivat aivan uskomattoman hienoja ja isoja, kuten suuressa kaupungissa kuuluukin olla.

15

Mikään ei voinut olla parempaa, kuin loikoilu nurmikolla ja lukea kirjaa, antaa päivän mennä ohitse ja katsella ohikulkevia ihmisiä. Arvailla kuka on turisti ja kuka paikallinen. Kenellä oli se kartta piilotettuna takataskuun ja kävelystä huomasi sen, että sitä ollaan reissussa, kuten minäkin, mutta yritään olla paljastamatta sitä.

12

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi se, että on turisti, pitäisi jotenkin peittää? Aikoinaan olin yhden kaverin kanssa reissussa, kaverin joka suuttui minulle aivan mielettömän paljon, kun pysähdyin tielle ja aloin kaivamaan repussani olevaa karttaa. Se olisi ollut kuulemma aivan niin noloa. Näyttää nyt kaikille se, että me ei tiedetä missä me ollaan. Ihan kun ne ei muutenkaan meidän kalkin valkoisesta ihosta sitä olisi huomannut. Hyvä että sain ottaa valokuvia.

13

Mutta nyt olin yksin ja kuljin reippaasti kartta kädessäni, kerrankin kun olen sitä oppinut lukemaan. Vai pitäisikö sanoa, että suunnistustaitoni on viimeisten kuukausien aika parantunut aivan uskomattoman paljon. Jos minulle kasvaisi siivet selkään, voisin liittyä muuttolintujen joukoon ja lentää hurauttaa minne ikinä vain haluaisin.

14

Hyde Park, joka kätki keskustan vilkkaiden katujen hälinän, oli aivan oma maailmansa. Leveää kaakelipolkua pitkin tuntui matkaavansa jossain aivan muualla, kuin miljoonakaupungissa, jossa autot pörsitelevät ohitsesi ja lukuisat liikennevalot piipittävät kilpaa ympärilläsi ja et tiedä, menetkö sittenkin kutsun kuultuasi vasemmalle vai oikealle.

En voinut olla hymyilemättä, katsella suihkulähteen ympärillä leikkiviä lapsia ja tuntea rinnassani se pienen pieni pisto. Minäkin olisin halunut yhtyä samaan kikattavaan nauruun ja juoksea ympäriinsä, käydä uittamassa jalkoja viileässä vedessä ja roiskutella vettä kaverin kasvoille.

10

Royal Botanic Garden oli, kuten nimestä voi jo päätellä, iso ja mahtavia. Puutarha oli kuin kaksi tai kolme erilaista maailmaa yhdistettynä yhteen isoon vihreään alueeseen kartassani.

Pääporteista sisään mentyä tuntui, kuin olisi keksellä vihreätä labyrinntiä, josta oikean polun valittua löysin itseni avaralta nurmikkoalueelta, jolta näkyi Sydneyn tunnetuimmat nähtävyydet, Harbour Bridge sekä oopperatalo.

11

Suosikkini oli kiinalainen ystävyyspuutarha, joka oli rauhan keidas. Paikka, jossa aika ja mieli pysähtyi. Hektisestä kiirestä päätyi aivan toiseen maailmaan, josta astui henkisesti rikkaampana ulos. Puutarha, jota rakastin ja rakastin. Puutarha, joka sammutti hetkeksi kaukokaipuuni, puutarha joka samalla antoi taas siivet uusille haaveille ja suunnitelmille.

9

 

 

Pilvilinnoja

Wellington tarjosi myös lukuisten museoiden lisäksi kaunista luontoa, kuten Uusi-seelanti kokonaisuudessaansa. Ihan ydinkeskustasssa sijaitsevat puistot eivät minua sytyttäneet, mutta hiukan syrjässä oleva Botanic Garden oli taivaallinen paikka. Sanoisinko pieni paratiisi.

670. Cable car

673

Botanic garden oli jumalattoman iso paikka, jossa sain kulutettua kokonaisen päivän, vain ihmetellessä ja ihailemassa aina vain uusia puutarha-alueita. Tänne olisi niin tehnyt vielä palata, istua päivä nurmikolla nauttien eväitä samalla antaa päivän vain mennä hiljalleen ohitse katsellen ympärillä olevia ihmisiä tai sitten vain uppoutua jonkin hyvän kirjan pariin.

677

671.Botanic garden

Mt. Victorialle kiivetessä tuli taas leuat mennä sijoiltaan siitä maisemasta, mikä silmieni eteen avautui. Jotenkin vaan se luonto, vaikka edellisenä päivänä oli juuri melkein samanlaisen maiseman nähnyt, niin silti sitä jaksoi ihailla ja ihmetellä. Miten Uuden-seelannin luonto onkaan niin kaunis, niin siistiä ja jämptiä. Ei mitään turhia pröystäilyjä, vain karu vuoristo ja uskomattoman sininen meri.

718

Selamat pagi!

Matkamme Thaimaasta jatkui Sumatralle, joka on Indonesiasin suurin ja maailman kuudenneksi suurin saari. Lensimme Medaniin josta hankimme viisumit ja muutaman tunnin kuluuttua jatkoimme matkaa lentäen Banda Acehiin.

En tiennyt mitä meitä on vastassa, sillä vuoden 2004 tsunami pyyhki koko kaupungin maailmankartalta, ja sitä ennen siellä oli käyty armotonta sisällissotaa, sotaa joka kesti liki 30 vuotta. Rauhansopimus syntyi Martti Ahtisaaren johdolla puolivuotta tsunamin jälkeen.

Olin mielikuvissani luonut kaupungin paljaaksi ja karuksi, mutta päivänvalo paljasti minulle toiset, henkiin heränneet kasvot. Kaupunki ei mielestäni poikennut millään tavalla muista Indonesialaisista kaupungeista, joissa olen ollut. Sanoisinko että tuttua ja turvallista Indonesialaista laatua.

Aamupala 20000 IDR

Aamupala 20000 IDR

Yövyimme kaksi yötä Banda Acehissa, koska halusimme nähdä tsunamimuseon, joka oli tietenkin kiinni. Itseasiassa koko kaupunki oli keskipäivän autio ja hiljainen muutamissa warungeissa oli paikallisia naisia töissä ja siellä sun täällä hengailia pieniä porukoita, jotka koostuivat lähinnä nuorista pojista. Perjantai on muslimeilla uskonnon harjoittamiseen pyhitetty päivä, joka selitti kaupungin autiot kadut.

Asiasta tietämättöminä lähdimme aamulla pesettämään pyykkiä, mutta se oli vaikeampi juttu, mitä olimme oikein osanneet uskoa. Koko kaupunki oli autio ja liikkeiden ovissa roikkui isot munalukot merkkinä siitä, että paikka on suljettu.
Turhalta pyykkireissulta palatessamme huomasimme, että hostellin ovi oli teljetty kiinni, omistaja oli lähtenyt rukoilemaan ja palaisi vasta parin tunnin kuluttua. Olisiko hän lukinnut meidät sisälle, jos emme olisi aamulla lähteneet ulos?

image53

Thanks the world park

image

Kiitos & rauha

Kulutimme aikaa lähellä olevassa puistossa, jossa paikallinen utelias poika liittyi seuraamme. Ensiksi vaihvihkaa meitä katsellen ja takana kävellen. Myöhemmin hän jo käveli meidän kanssamme, kuin olisi kuulunut porukkaamme. Kadulta huutavat kaupustelijat hän hiljenti yhdellä käden huitaisulla. Emme voineet olla nauramatta, poika tuskin sanoi meille sanaakaan.

Kookospähkinä 5000 IDR

Kookospähkinä 5000 IDR

Hostellimme, Crystall Guesthousen varasimme jo etukäteen Agoda:n kautta, ja paikan päälle päästyä epätoivo otti vallan. Ei helkutti sentään mihin me oikein olemme tulleet. Nousimme rappusia pitkin toiseen kerrokseen, jossa omistaja esitteli peseytymistilat ja käytävän päässä olevan huoneemme. Hetken jo mietin, onko wc:n vieressä oleva peti se, jossa meidän on määrä nukkua. Onneksi ei ollut, mutta meille ei selvinnyt kuka siinä oikein nukkui.
Huoneemme oli aika läävä, tai kokon paikka oli aika kamala. Mutta meillä oli sentään talon paras huone, meillä oli ikkunat! Ja ilmastointi. Aamupalan piti sisältyä hintaa, mutta ei se kuulunutkaan. Emme lähteneet asiasta vänkäämään. Yöstä maksoimme noin 6€.

image50

image51

Seuraavana päivänä sitä taas katsoi maailmaa uusin silmin, ja huomasin ajatelleeni, että eihän tää nyt niin paha paikka ole. Nopeasti sitä vaan turtuu, olkoon ympäristö kullan tai paskan peitossa.

Panda Acehista jäi hyvä maku, olin kai varautunut todella mieltä järisyttävään paikaan ja yllätyin positiivisesti. Paikalliset olivat ystävällisiä, uteliaita mutta ujoja. Kaupungista jäi niin paljon näkemättä asioita, jotka olisin halunut nähdä. Ehkäpä pääsemme näkemään nekin, kun palaamme Pulau Wehiltä.