Tanssia ja ilotulituksia

Huonetoverini joivat ringissä viiniä ja minä istuin sängylläni. Me kaikki olimme lähdössä ulos, mutta minä omille menoilleni, omiin juhliin, joissa ilmaisia drinkkejä ei vaaleanpunaisella rannekkeella saanut ja puolialastomia naisia ei tanssinut pöydillä herättäen nuorissa miehenaluissa sitä suunnatonta halua koskea heidän märkää ihoa, ihoa jonka joku oli sangollisella vettä kastellut.

Minä olin menossa katsomaan tanssia, jossa oli vähäpukeisia ihmisiä ja kuumia rytmejä. Minä olin menossa CIAF tapahtuman Open Night party bileisiin, bileisiin joista en tiennyt mitä odottaa.

Festarialueelle saavuttua huomasin, että kyseessä oli aika hienot bileet, jokainen oli pukeutunut viimeisen päälle ja minä tunsin itseni hiukan alipukeutuneeksi, vaikka olinkin rinkkani uumenista yrittänyt kaivaa ylleni jotain siistiä, jotain muuta, kuin ne päivittäset shortit ja kulahtaneet t-paidat.

Alueella oli tarjolla ilmaista ruokaa ja juomaa. Jos olisin tiennyt sen, että saan täällä vatsani täyteen makoisasta ruoasta, en olisi pika pikaa hostellillani sitä tomaattikeitto suuhuni pistänyt ja kieltäni polttanut. Vaikka nälkä ei kurninut vatsanpohjassani, en voinut kieltäytyä herkullisesta kalasta, joka oli saanut indonesialaisia mausteita kylkeensä.

Tanssiesitykset, jotka näin olivat aivan uskomattoman hienoja. tätä olin odottanutkin, nähdä aitoa oikeata aboriginallista kultuuria tanssin ja taiteen muodossa.

Illan viimeinen esiintyminen oli varattu tämän vuoden Laura-aboriginaali festifaalien voittajaryhmälle ja todellakin, heidän esitys oli jotain sanoin kuvaamattoman hienoa. Se rytmi, jolla tanssia tanssittiin toi mieleeni osittain capoeiran, tuon brasilialaisen kappailulajin, joka on taidokkaasti tanssiksi peitetty.

Illan päätti ilotulitukset taivaalla ja oli aika palata tyytyväisenä hostellille.

Sunnuntaina oli vuorossa CIAF-festareiden päätös juhla, jonne oli ilmainen sisäänpääsy ja mukaani lähti huonetoverini, jonka mukaan ottamista kaduin jo ensimmästen minuttien aikana. Se, miten hän nauraa hykersi aboriginaalien tansseille ja heidän vaatteille.

Minusta tuntui niin pahalle. Ja jotenkin se toisen suhtautuminen pilkallisesti koko tapahtumaan, vei myös omia fiiliksiä. Se mitä olin muutamaa päivää aikaisemmin kokenut, tunui nyt niin tyystin mahdottoalta kokea uudelleen.

Mainokset

Ilta

Istuin puisella penkillä jalat koukussa ja rintakehäni nojasi jalkojani vasten. Tuulenvire kävi kasvoillani ja ilmassa tuntui niin ihanan viielätä ja raikkaalta, kun aurinko oli laskenut puiden taakse, piilottanut polttavat säteensä jättäen vain hennon valon jonnekkin kaukaisuuteen.

Olin niin kaivannut tätä, en tiennytkään miten paljon olin ikävöinnyt sormia kitaran kielillä, sormia, jotka tuottavat kaunista musiikkia, ääntä joka oli hunajaa korvilleni. Istuin lumoutuneena ja uppouduin siihen, mitä minulle laulettiin.

Musiikki loppui ja nauroin, olin onnellinen, onnellinen oli soittajakin kun oli saanut yleisöä, jolle laulaa, pukea koti-ikävä sanoiksi, soinnuiksi niin jumalaisiksi.

Katsoimme toisiamme hetken aikaan silmiin ja aloimme nauramaan, hervotonta naurua jolle ei meinannut tulla loppua. Vedet valuivat silmistäni kun yritin kuunnella espanjan ja englannin kielen sekoitusta, katsella ilmeitä niin hullunkurisia.

Olin löytänyt ystävän. Ystävän, jonka kanssa pystyi heittämään vitsiä ja nauraa sille, väsyneen tyhmälle huumorille joka meitä yhdisti. Poika kaipasi kotiin ja kotona odottavaa tyttöä, poika odotti tulevaa vuotta ja sitä miten pääsee ikävästä, siitä mitä tämä tyttö hänelle tuotti. Kiitin hiljaa mielessäni jotain ylempää, jotain joka oli antanut eteeni tämän henkilön. Olin todellakin kaivannut henkilöä, jonka kanssa nauraa ja loikkia pitkin katuja. Tehdä kaikkea hullua, ja tietää että kummallakaan ei ole mitään taka-ajatuksia. Ei mitään muuta kuin pelkkä ystävyys.

Uudet soinnut kajahtivat ja katsoin koti taivasta, näin samat tähdet jotka edellisenä iltanakin, silmissäni oli unihiekan ensimmäiset muruset ja yritin olla hieromatta silmiäni. Yksi laulu ja sitten sisälle. Se oli meidän sopimuksemme. Pojan piti pakata.

Aamulla peti oli tyhjä ja illalla uusi asukas nukkui jo siinä. Hän nukkui tietämättömänä siitä, minkä paikan hän vei.