Kulttuuria ja kurinalaista kahvikupittelua

Kaupungissa oli vilkaan pääkadun ja lukuisten kauppojen lisäksi muutakin, missä kuluttaa aikaa. Satama tarjosi kauniin maiseman ja sitä ei voinut lakata ihailemasta ohi kävellessä ja sitä löysi aina itsensä jostain päin satamaa auringonlaskua ihailemassa, vajoten niihin haaveiden maailmoihin, joissa on vain kauniita hetkiä ja raikasta ilmaa.

685

”Ne jotka eivät yleensä syty museoista syttyvät Te Papa museolle” lause riitti siihen, että suuntasin kohti monikerroksista museota, jonne oli vielä ilmainen sisäänpääsy. Museo poikkesi muista Uuden-seelannin museoista hyvinkin paljon,  Te Papassa oli todella erikoseen tapaan laitettu esille asoita, joita tutki taas sellaisella lapsenomaisella innolla, jopa minä sain siellä puoli päivää kulutettua, tosin minulle museoissa pyöriminen ei ole mitään pakkopullaa. Rakastan jollain kierolla tavalla museoissa ja erilaisissa näyttelyissä käymistä, tietenkin jos aihe on edes vähänkin mielenkiintoinen. Aikoinani Egyptissä ollessani en päässyt edes ensimmäistä kerrosta käytyä yhden päivän aikana, toisinaan sitä tulee ehkä vähän liiankin tarkaan tutkittua, mitä siellä vitriinissä oikein on.

689

697

691

Huomasin tutkivani erilaisia ötököitä suurella mielenkiinnolla, koska ne oli vaan niin pirun hienosti esille laitettu. Sama päti merenkulkuun liittyvässä näyttelyssä sekä tölkkiruokaan liittyvässä tietoisku nurkkauksessa. Jos ne hernerokkapurkit olisi vaan pinottu kivasti kivaan riviin, tuskimpa olisin sitä aikaa, mitä siellä olin, kuluttanut niiden tutkimiseen. Ei voi muuta sanoa, kuin että näytteilleasettajat ovat tehneet erinomaista työtä.

707

710

Toinen paikka, jossa olin taas kuin lapsi katsellessani ympärille, oli Weta Cave ja Weta Cave workshop, jossa oli tietenkin kaikille tuntema Taru Sormusten Herra elokuvan figuuri näyttely ja paljon muutakin, muihin elokuviin liittyvää. Mutta paikkaa tietenkin mainostettiin suurin kirjaimin juuri Taru sormusten herrasta elokuvalla, olihan paikka tehnyt elokuvaan rekvisiittaa.

687. Papa museo

Onnekseni ryhmässäni oli yksi todella super hyper innokas Taru sormusten herra fani, joka kyseli ja kyseli oppaaltamme jatkuvaan syöttöön kysymyksiä ja opas tietenkin suu vaahdoten selitti innoissaan, miten ja miksi joitakin asioita on tehty, esitteli erilaisia tavaroita takahuoneen laatikoista ja antoi samalla lisäpotkua, ehkä muuten lyhyeen ja suppeaan kierokseen. Tuskimpa ilman tätä fania, en olisi käynnistä saanut niin paljoa irti mitä nyt sain.

723

726

729

Se tietomäärä oli huikea ja uskompa, että se tietomäärä jonka sieltä sain, meni jo suurimmaksi osaksi toisesta korvasta ulos, jotenkin sen kaiken ymmärtäminen ei oikein omaan päähäni mahdu. Mitä tehosteita missäkin elokuvissa on käytetty ja miten kaikki aseet ja asusteet on oikeasti tehty. Miten metallihaarniska on saatu höyhenen kevyeksi, mutta taidokkaalla työllä se on saatu näyttämään siltä, että se painaa ainakin tonnin jos toisenkin. Miten edessäni seisova Avatar hahmo tuntui niin todelliseslta ja katossa roikkuvat aseet aidoilta.

733

734

735

Vaikka paikka oli itsestään pieni ja kierros taisi kestää sen tunnin, niin olin tyytyväinen että tuli täälläkin käytyä. Ehkäpä joskus jossain vaiheessa he saavat suurennettua tiloja ja saamaan enemmän rahaa, jotta saavat suurempia kierroksia aikaiseksi. Ja tietenkin se, että kameraa ei saanut vilauttaa ja ottaa kuvia työskentelevistä ihmisistä ja keskeneräisistä projekteista tuntui vähän mälsältä, mutta toki ymmärrevältä. Tuli ehkä nähtyä jotain, mitä joku näkee vasta vuosien päästä. Tuli nähtyä jotain menneisyydestä, jota oli lapseana VHS viedolta ihaillut ja ihmetellyt.

Mainokset

Leipää ja sirkushuveja

Temppeleiden lisäksi tarvitsimme muuta nähtävää ja koettavaa, jotta emme turtuisi niihin liikaa. Lähdimme jo tutuksi tulleesta vanhasta kaupungista kohti keskustaa, näkemään toisenlaista Bangkokkia.

Hyppäsimme kanaaliveneen kyytiin Phra Arthit:ltä, joka sijaitsee lähellä Phra Sumen linnoitusta, ja jäimme pois kyydistä Shatrnilla, joka sijaitsee lähellä Saphan Taksin metroasemaa. Kyyti maksoi 15 THB.

Hyppäsimme kanaaliveneen kyytiin Phra Arthit:ltä, joka sijaitsee lähellä Phra Sumen linnoitusta, ja jäimme pois kyydistä Shatrnilla, joka sijaitsee lähellä Saphan Taksin metroasemaa. Kyyti maksoi 15 THB.

Kävimme katsomassa Jim Thompsonin kotitaloa, josta oli tehty museo vajaat 10 vuotta hänen katoamisen jälkeen. Hän oli Amerikkalainen silkkiasiaintuntija, joka katosi salaperäisesti vuonna 1967 Cameroon- kukkuloille Malesiassa. Thompson tuli Thaimaahan toisen maailmansodan jälkeen ja palasi pian ensimmäisen vierailunsa jälkeen ja jäi asumaan pysyvästi. Hän kehitti thai-silkin valmistusta ja jalostusta, hankki antiikkia ja taidetta. Kodikseensa hän kunnosti ja keräsi kuusi vanhaa tiikkitaloa, joista viisi taloista on peräisin Ayutthaysta ja ne ovat 75-200 vuotta vanhoja. Kuudennen talon hän löysi joen toiselta puolelta.

Pääsymäksy alueelle oli 100 THB joka sisälsi pakollisen opaskierroksen.

image44

image47

Jokainen meistä on kuullut tarinan jos toisenkin thai-hieronnasta, ja niin olen minäkin. Oli aika kokeilla mitä siellä verhojen takan oikein tapahtuu, ja nyt en puhu niistä ”happy ending” hieronnoista. Oma mielikuvani thai-hieronnasta oli sellainen, että minua väännellään ja käännellään jokaiseen ilmansuuntaan ja lopuksi hypitään tasajalkaa selkäni päällä.

Heti alussa, kun saavuimme hierontapaikalle ja verhot takanamme suljettii, purskahdin hervottomaan nauruun, patjalla lojuvat vaatteet, jotka meidän tuli pukea yllemme, herätti hilpeyttä. Miten päin nämä oikein puetaan? Mitä seuraavaksi tehdään?

Hieronta oli melkein sitä, mitä olin sen kuvitellut olevani, ei tosin niin rajua raajojen vääntelyä tai selän päällä pomppimista. Hieronnan hinnaksi tuli 200 THB / 1 h

image48

Odotukset Thaimaalaisesta ruoasta olivat korkeat, ja vain muutamaan otteeseen sain pettyä siitä, mitä eteeni kannettiin. Ruokailumme jäi vain katukeittiöihin, jätimme suosiolla ruokakärryt huomioimatta, koska emme saaneet mitään tolkkua niistä koukeroista, joilla tarjottavana oleva ruoka oli nimetty. Ja välillä ei edes ottanut mitään tolkkua siitä, mitä ruoka piti sisälläänsä, vaikka katsoikin höyryävään pataan. Joka kerta kun ohitimme paikan jossa myytiin ruokaa, nuuhkaisin ilmaa ja mahani alkoi möyryämään siihen malliin että olisi aika syödä.

image49