Uusi-Seelanti

Uusi-Seelanti oli sitä mitä odotinkin ja samalla se ei ollut sitä mitä odotin. Kuten Kiinakin, kaikki oli jotain mitä olit odottanut ja silti ei lähellekkään.

Maisemat, luonto ja vielä kerran maisemat. Kuin olisin oikeasti elänyt jossain kauniissa postikortissa, maiseman keskellä joka luultavasti saatiin aikaan kuvankäsittelyllä, mutta paikanpäälle saapuessasi huomaat että mitään vippaskonsteja ei siihen tarvita, että kuvat näyttävät henkeäsalpaavan kauniilta.

Uuteen-Seelantiin lähdin WH-viisumi taskussa, joka takasi minulle sen, että voin rahojen loputtua tehdä töitä ja oleskella maassa sen vuoden. Koska rahasta huutavaa pulaa ei ollut ja mitään suurempaa hinkua töiden tekemiseen minulla ei ollut, otin vain iisisti ja reissasin molempia saaria vajaat 5kk

Toisinaan tuli fiilis, että kaipasi sitä arkea, jotain säännöllistä tekemistä, johon kuuluisi se töiden tekeminen, mutta ne paikat, joissa olisin halunut viettää useampia kuukaisia ei valitettavasti tarjonneet töitä. Ehkäpä säästössä olevat rahani antoivat minulle syyn valita, menenkö poimimaan omenoita naurettavan pienellä palkalla, vai jätänkö kokemuksen kokematta ja vaihdan maisemaa tai vain olen ja annan päivien kulua. Luultavasti olisin tehnyt toisin, jos minulla ei olisi ollut säästössä rahaa tulevaa vuotta varten.

Ja ehkäpä siksi, minulla oli myös fiilis, että kaikki on tältä erää nähnyt. Ei ollut intoa etsiä töitä ja antaa kuukaisien muuttua talvesta kevääksi, jotta pääsen koluamaan niitä paikkoja, jotka näkemättä jäi.

Vaikka pidän talvesta ihan älyttömän paljon niin tänä vuonna halusin sen kiertää mahdollisimman kaukaa, minua ei kiinnostanut ostaa uusia vaatteita ja raahat vielä painavempaa rinkaa selässäni päivästä toiseen.

2

Uusi-Seelanti oli maana aivan tajuttoman kaunis, kuten olen sen jo moneen otteeseen maininnut ja tulen vielä mainitsemaan. Kulttuuri, jolla Uutta-Seelantia on mainostettu, oli aika hyvin pimennossa, tai sitten vain olin kuvitellut sen olevan enemmän esillä. Vaikka Maoreille kuuluvia rakennuksia tuli nähtyä ja Maoreja käveli harvakseltaan vastaan, niin jotenkin heidän kulttuurinsa ei päässyt sisälle. Tai sitten vain olin aina väärässä paikassa väärään aikaan.

Lentoliput taskussa suunnittelin jo paluuta. Onko typerämpää ennen nähty? Miksi lähden jos haluan vielä palata. Miksi?

Liikkuminen. Siinäpäs se. Liikkuminen kaikessa yksinkertaisuudessaansa, joka on reissaamisen kannalta enemmän kuin elintärkeä juttu. Sitä tuntui niin turhauttavalta istua hostellilla ja miettiä, miten pääsen jonnekkin, minne ei julkista liikennettä ollut. Miten maa piti sisälläänsä niin paljon paikkoja, jonne pääsi vain ja ainoastaan omalla autolla. Ja kuten aikaisemmin olen sanonut, olen vähän nössä, liian ujo liftaamaan. Helpompaa on palata kotiin ja hankkia se hemmetin kortti.

 

Mainokset

Vesileikkejä

Taupo oli paikka jossa olin vain muutaman yön ja kaiken mitä halusin siellä nähdä, näin. Ehkäpä suurin ihasteluni aihe oli järvi ja sen takana näkyvä vuori.

388

Mitään muuta hiukan tasainen ja tylsähkö kaupunki ei minulle tarjonnut. Jos olisin halunut riehua ja rellestää, kärsiä krapulasta ja hukata ajantajuni, niin keskustan lukuisat baarit olisivat siihen tarjonneet oivan mahdollisuuden.

382

Kulutin iltani mielummin hostellilla, juoden teetä jutellen muiden reissaajien kanssa, vaihdella tarinoita ja poimia vinkkejä parhaista paikoista, jonne on joskus itsekkin päästävä. Miten sitä kuulee joka kerta aivan uskomattoman mahtavia tarinoita maailman ääriltä, milloinka Nepalista tai Namibiasta. Tarinoita, joita olisi pitänyt alkaa kirjoittamaan ylös, tarinoita niin uskomattomia, että toisinaan miettii kuinka paljon niitä on oikeastaan liioiteltu, vai kultaako aika vaan muistot tuoden jokaisesta kulkijasta sankarin, voittamattoman reppureissaajan jota kirput tai luteen ei maahan kaada?

378

Vaikka minulle tarjoutui mahdollisuus nähdä vesiputous ja kiveen tehty maori-kaiverrus, niin paikan kaunein kohde taisi olla vuori ja sen taakse laskeutuva aurinko, hyvästä seurasta puhumattakaan. Sitä ei aina tarvitse paljoa, ollaksen onnellinen.

394

Punaista ja mustaa

Ehkä yksi tunnetuimmista Uuden-Seelannin kaupungeista otti minut vastaan epämiellyttävällä ominaistuoksulla, jota ei päässyt pakoon edes hostellilla. Välillä sitä huomasi, että onpas ihanan raikas ilma ja hetken kuluttua se rikin katku taas kantautui sieraimiisi. Tuoksu, josta oppi olla välittämättä ja siitä eroon päästyä osasi olla onnellinen.

IMG_1567

Ensimmäinen vaikutelma, jonka kaupungsta sain, oli hyvinkin positiivinen ja sitä se oli koko sen ajan, mitä siellä vietin. Vaikka flunssa piti minua muutaman päivän vuoteen omana, niin olin yhtä hymyä rikinkatkusta huolimatta.

IMG_1559 2

Museo

Vaikka Uudessa-Seelannissa ollessani olen päivittäin nähnyt Maoreja ja heidän kulttuuriinsa kuuluvia punaisia rakennuksia ja puisia pylväitä, joissa on ihmishahmoa muistuttavia otuksia kielet ulkona ja silmät sepposen selällään, niin täällä kohtasin ensimmäistä kertaa sen, mitä Maorilaisuus on. Ehkäpä se on ollut jotenkin tietoinen valinta, että en ole juurikaan aikaani kuluttanut siihen, että olisin perehtynyt Maorilaisuuteen muissa paikoissa ollessani. Onhan Rotorua maori-pääkaupunki ja nyt oli aika ottaa selville, miksi sitä kieltä näytettiin ja miksi kasvot tatuoitiin hiukan pelottavan näköisillä tatuoinneilla.

298

Maori-kylä hiukan keskustan sivulla ja kuumana höyryävä järvi

Kulttuuri jota olin nähnyt päivittäin, toisinaan enemmän kuin toisinaan, tuntui hyvinkin vieraalta. Sanoisinko pelottavalta. Vaikka Rotoruassa vietetyn ajan jälkeen lähdin taas matkaan hiukan viisaampana, niin kulttuuri ei sytyttänyt minua niin, kuten Aasian maiden kulttuurit. Taidan olla enemmän kimaltelevan kullan ja suitsukkeide perään mitä maassa hautuvien lihapatojen ja tatuoitujen, vihaisilta näyttävien ihmisten perään. Siinäpä se taisi tulla. Ensimmäiset fiilikseni kulttuurista ovat olleet aggressiivisuus ja armoton meteli.

Se, miten olin kultuurista saanut todella väkivaltaisen kuvan tuntui oudolta, kun samalla kulttuuri on niin rakastavaista, kulttuuri jossa perhe on kaikki kaikessa. Miten ihoon tatuoidaan äidin ja isän suvun tarinat. Miten kasvoihin hankittavat pelottavat tatuoinnin on ansaittava teoilla, eikä vain rahalla. Miten sen kaiken pelottavuuden takana on kuitenkin se maailman täkein asia, rakkaus lähimmäisiin.

284

287
Rotoruassa oli se hyvä puoli, että siellä oli paljon paikkoja, jotka halusin nähdä ja niiden eteen ei juurikaan tarvinnut nähdä vaivaa. Sai viikon oleskella samassa hostellissa ja aamulla hypätä dösään joka vei aivan uskomattomiin paikkoihin. Vaikka selkäni säästyi jatkuvalta paikanvaihdolta ja jalkani huokasivat helpotuksesta, kun ei tarvinnut muuta tehdä kuin istua, niin rahapussini taisi olla ainoa, joka itki. Kaikkihan maksaa ja paljon. Minä tiesin, että Uusi-Seelanti ei ole halpa maa, ja uskon että jokainen sen on tiennyt, ennen tänne tuloa, mutta jotenkin sen vasta ymmärtää täällä ollessaan, miten helkutin kallista kaikki on. Vaikka ruoka ja majoitus taitavat olla Suomen hinnoissa niin täällä on osattu rahastaa ja kunnolla kaikilla nähtävyyksillä, joiden perässä turistit juoksevat kuin hyeenat saalin perässä.

296

Ja sitten on tietenkin niitä paikkoja jonne pääsisi ilmaiseksi, mutta kun ei ole autoa. Toki sitten on nitä busseja, jotka veisivät minut vaikka kuuhun, jos vain hinnasta sovitaan, mutta sitä joutuu nöyränä tyttönä puremaan hammasta yhteen ja hyväksymään sen tosiasian, että kaikkea ei näe mitä haluaa.