Rikkinäisiä telttoja ja kauheita krapuloita

Saavuin Rainbow beachille ja ensimmäinen ajatukseni taisi olla ”voihan vittu” ja sen perään tuli lukuisia kirosanoja ja jostain sieltä taustalta esiin pulppusi se nauru. Huvittuneisuus, minne sitä on taas itsensä hommattu.

Edessä oli kolme päivää ja kaksi yötä kestävä seikkailu maailman suurimmalla hiekkasaarella, Fraser Islandilla.

Jos aikaisemmin olen tuntenut sen, että olen talssinut parisen metriä ulos omalta mukavuusalueeltani, niin nyt mentiin ja kauas. Kilometrejä, tuhansia sellaisia.

Saari on muodostunut satojen tuhansien vuosien aikana hiekasta, jota on kulkeutunut tuulien, aaltojen ja merivirtojen mukana Australian kaakkoisosista ja jopa Etelämantereelta saakka.

Saarelle pääsee vain lautalla ja jos siellä haluaa aikaansa kuluttaa ja nähdä sen mitä Unescon maailmanperintökohteeksi valittu saari pitää sisälläänsä, ainoana vaihtoehtona on vuokrata nelivetoinen auto tai sitten kääntyä lukuisten matkanjärjestäjien puoleen ja valikoida itselleen sopiva matkapaketti.

Vaikka autoista en juuri mitään ymmärrä ja korttia en omista, olin hankkinut matkapaketin, jossa saarta kierretään pienen ryhmän kassa autolla. Kukin autossa istuva sai vuorotellen ajaa ja painaa kaasujalkaa sen mitä huvitti, paitsi minä. Minä se istua pönötin kiltisti auton takapenkillä, samalla nauttien mahtavista maisemista ja siitä vauhdin tunteesta, jonka koin.

Tuntui taivaalliselta, nauttia siitä, että nyt sitä mennään ja lujaa. Edessä näkyi tyhjä ranta ja vasemmalla puolella aallot löivät rantaa vasten ja aina välillä ne ylettyivät nuolemaan auton renkaita. Toisinaan sitä pidätettiin hegitystä, kun ylitettiin hiekkaan muodostunut joki tai kumpuileva metsätie, jota en olisi edes kävellen lähtenyt kulkemaan.

Fraser Islandin alkuperäinen nimi K’Gari tulee butchullien kielestä ja se tarkoittaa paratiisia. Eurooppalaisten uudisasukkaiden tulo saarelle hävitti alkuperäiset asukkaat ja nykyään siellä ei elä ainuttakaan aboriginaaliheimoa

Ryhmäni, tuo ihana kahdeksikko sisälti lisäkseni kaksi saksalaista. Sisko ja sen veli. Veli oli hiljaisempi mitä sisko vaikka ikää oli sen nelisen vuotta enemmän, siskolla oli takana kuukaisia Austraaliassa ja pohjalla kokemus siitä, mitä itärannikko pitää sisäälläänsä. Sisko oli aina kaikessa mukana, ei sentään ensimmäisenä mutta ei viimeisempänäkään. Veli oli vain lomalla, tullut moikkaamaan siskoaansa ja kokemaan samalla jotain, jota ei ihan heti unohda.

Jäin miettimään, olisinko itse pystynyt samaan oman veljeni kanssa. Vaikka olemme reissanneet yhdessä muutamia kertoja niin en tiedä, olisiko meistä siihen, että reissaisimme kolme viikkoa asuntoautolla ympäri Austraaliaa ja vielä lähtisimme telttailemaan saarelle, joka on kuuluisa unettomista öistä ja alkoholin huuruisista ihmisistä. Saarelle, jonne minä lähdin etsimään kokemuksia, enkä tuntemaan sitä krapulaa, joka kangistaa jokaisen kohdan elimistöstäsi niin pahasti, että aamulla kävelet ja täriset, nuokut autossa ja yritität hymyillä hymyä, jonka jokainen huomaa olevan teennäistä. Ehkäpä se poskille levinnyt huulipuna riittää kertomaan kaiken.

Champagne pool

Champagne pool

Saksalaisten lisäksi ryhmääni kuului se viisikko, joka aloitti alkoholin juomisen autojen saavuttua reirintäalueelle ja iloisen rauhallisesta hiprakasta iltaa kohden muosostui tukeva humala, joka aamulla oli muuttunut kaameaksi krapulaksi, tärisevien käsien pidellessä kuumaa teemukia.

Ja minä. Suomalainen, joka oli tunnettu siitä, että suomessa juodaan ja paljon. Kirkasta ja sitten sitä mustaa juomaa, joka on niin saatanan pahaa, että oksennat seuraavana aamuna mustaa sisintäsi ulos kyyneleiden virratessa silmistäsi ja samalla kakoen ne kadoksissa olleet vatsalihaksesi kipeiksi. Minä, joka en sitten millään istu siihen suomalaiseen muottiin. Minä, joka joi lasillisen viiniä ensimmäisenä iltana ja toisena tyydyin vain siihen veteen.

Fraser Islandin makean veden järvet ovat maailman puhtaimpien joukossa.

Fraser Islandin makean veden järvet ovat maailman puhtaimpien joukossa.

Tunnetuin näistä järvistä on sininen Lake McKenzie, jonka ranta on lähes puhdasta piidioksidia.

Ensimmäisenä yönä en ollut ensimmäinen, joka meni nukkumaan mutta taisin olla ensimmäinen, joka heräsi. En tiedä miksi heräsin hieman ennen auringon nousua. Ehkäpä teltassa nukkuva britti puheli unissaan jotain, joka minut herätti. Olin kuitenkin hereillä ja unta en enään saisi. Minua palelti ja teltassani tuhiseva britti nukkui autuaan tietämättömänä siitä, miten hassulta hän näyttikään, kun halasi rikkinäistä makuupussia. Hymähdin ja kömmin ulos teltasta, ravistelin kankeita jäseniäni ja lähdin kohti pesutiloja.

Ei mennyt kauankaan, kun pidin käsissäni kuumaa kahvia ja yritin istua auton etupenkillä läikyttämättä sitä syliini. Olin matkalla hylylle katselemaan auringonnousua. Jälleen kerran edessäni oli tyhjä ranta, minä ja pari muuta kaveria. Ehkäpä siellä jossain puiden siimeksissä ne dingot vielä nukkuivat ja antoivat minun tepastella aivan huolettomana rannalla. Varoen vain etten anna aaltojen kastella kenkiäni.

Auringonnousu ja hiekaan osittain vajonnut hylky oli jotain tavattoman ainutlaatuisen kaunista. Päivänvalossa hylystä oli hävinnyt se hohto ja maagisuus, jonka auringon leikkivät säteet sen kylkiin aamun valjetessa loivat.

Shipwreck S.S maheno

Päivät saarella kuluivat saarta kierrellen autolla ja tunnetuimpien nähtävyyksien ihailussa. Iltaisin auringon laskeuduttua palasimme leirintäalueelle ja valmistimme illallisen ja osa aloitti arvottoman juomisen toisten tyydyttyä istumaan nuotion äärellä kitaraa soitellessa ja lauluja lauleskellessa, juoden ehkäpä sen muutaman sivistyneen lasillisen halpaa punaviiniä.

Fraser Island on myös tunnettu dingoista, joita saattoi nähdä rannalla kävelemässä tai metsässä puiden siimeksissä lymyilemässä. En tiedä kuinka vaarallisia ne oikeasti ovat, mutta tarinoita tuli kuultua laidasta laitaan, joitakin leveän hymyn kera. Saaren dingot ovat maailman vimeisiä puhtaita dingoja ja ristisiitoksen estämiseksi koirien tuominen saarelle on ehdottomasti kiellettyä.

Näkemäni dingot näyttivät söpöiltä, mutta saarella näkyvät varoituskyltit muistuttivat minua siitä, että ehkä kyseessä ei ole se naapurin lutuinen koiranpentu, joka ehkäpä vähän leikkisästi näykkäsee sinua kun rapsutat sitä.
Leirintäalueemme oli ympäröity dingoverkolla joka takasin sen, että kohtaamista dingojen kanssa ei ollut odotettavissa.

Vihreä järvi, Lake Wabby

Vihreä järvi, Lake Wabby

Aavikko keskellä hiekkasaarta

Vaikka saaren sininen järvi lumosi minut kauneudella, niin pääsy vihreälle järvelle oli ehkäpä yksi niistä mahtavimmista kokemuksista, joita saarella koin. Aavikko keskellä hiekkasaarta oli minulle jotain, jota en ollut aikaisemmin missään kokenut. Aivan mieletöntä! Puuttui vain kamelit ja huntuihin pukeutuneet ihmiset, niin olisin päässyt mielikuvissani  Afrikan kuumalle Saharalle.

Mainokset

Kultaista hiekkaa

Olin jälleen kerran huumassa, siinä hyvänolon euforiassa jossa aika ja ajantaju menettää merkityksen. Sitä ei tiedä paljonko kello on ja missä päin on etelä pohjoisesta puhumattakaan.

Auringonnousua ihailemassa

Auringonnousua ihailemassa

Istuin puisella penkillä ja katselin samalla leirintäalueella yöpyviä pariskuntia. Miten heillä oli isopi auto ja paremmat varusteet kuin meillä. Miten heillä on takana kuukausia ja edessä vielä viikkoja. Miten he näyttivät niin onnellisilta. Samanlainen typerä omahyväinen virne kasvoilla kuin minulla, samalla lailla auringon paahtama keho kuin minulla ja sama kiirettömyyden tunne kuin minulla.

Katselin heitä ja mietin omia isovanhempiani. Mietin suomalaista kesämökkikulttuuria ja sitä miten nyt taisin vasta ymmärtää, mitä omat isovanhempani elämältäänsä oikein halusivat, kun joka kesä liikuttiin pienen asuntovaunun kanssa ympäri Suomea. Miten lapsena sitä tuli vihattua ja toisinaan taas rakastettua kun päivät pitkät elettiin keskellä metsää tai jossain järven rannalla, miten laiturilla maattiin mato-ongen kanssa yrittäen saada kala ilman syöttiä, miten sitä poimittiin mustikoita sormet sinisinä ja illalla mentiin nukkumaan keho hyttysten puremia täynnä.

Auringosta nauttimista

Auringosta nauttimista

Hymähdin ääneen kun kaverini kysyi mitä mietin. Tuntui niin oudolta, istua Uudessa-Seelannissa Abel Tasmanin leirintäalueella ja tajuta se suomalaisuuden ydin. Yksin ja yhdessä, keskellä ei mitään nauttia vain rauhallisesta elämästä.

Olin onnellinen, olin todellakin onnellinen ja niin oli kaverinikin. Se mitä parin viime päivän aikana olin nähnyt ja kokenut tuntui antavan anteeksi kaikki ne pahat päivät, joita olen täällä ollessani saanut kohdata. Jos nyt minun olisi pitänyt pakata rinkka ja palata kotiin, olisin tehnyt sen hymyssäsuin. Tuntui kuin olisin nähnyt kaikista kauneimman palan maailmaa, kaikista kauneimman palan Uutta-seelantia.

835

Suunnitelmissa oli tehdä päivävaelluksia ja piipahtaa kansallispuistoin muillakin rannoilla, mutta jotenkin sitä emme saaneet aikaiseksi kuin yhden kävelyn läheiselle vesiputoukselle. Nautimme siitä, että löhöilimme kullankeltaisella rannalla ja annoimme olomme vajota vielä syvemmälle huuman pehmeisiin aaltoihin. Antaen päivien kulua ja auringon päivettää kehojamme. Illalla ihailimme auringonlaskua ja odotimme ensimmäisten tähtien saapumista näkyviin. Miten hiljalleen taivas muuttui tähtimereksi, josta onnekkaimpina öinä saatoin nähdä jopa kahdeksan tähdenlentoa.

838