In heaven

Nukuin yöni yllättävän hyvin ja aamulla aamupala meni alas ilman mutinoita, pystyin jopa juomaan kahvini sitä läikyttämättä.
Aika kului ja minä aloin hermostumaan, tuntemaan vatsassani sen jännityksen ja sydämeni alkoi hakkaamaan nopeampaan ja nopeampaan. Olin jumalauta hermona. Jännitin niin perkeleen paljon, että en meinannut saada sanakaan suustani.

Helikopteriin nouseminen ja sen kyydistä nauttiminen. Ei sitä voi sanoin kuvailla, millaista se oli, istua kuskin vieressä ja katsella maisemia, tuntea vatsanpohjassa nipistyksiä jokaisella kerralla, kun helikopteri hiukan kaartaa ja laskeutuu alaspäin.

Itse jäätikölle saapuminen ja siellä vaelluksen tekeminen oli jotain, josta olen aina unelmoinut. En osaa selittää, mikä siinä on niin kiehtovaa. Mikä siinä jäässä ja jäätikössä on, joka vetää minua magneetin lailla puoleensa. Miksi haluan vielä käydä etelä- ja pohjois navoilla, kävellä keskellä jäätikköä ja antaa katseen vaeltaa valkoisella erämaalla.

Mutta eihän se tietenkään sama asia ole, jos olen suomessa järven jäällä, paukkupakkasten keskellä ja antaen pakkasen purra poskipäitäni, samalla kun silmäni lepäävät autiolla järven jäällä, jonka pinnalle on edellisenä yönä satanut kaunis, puhdas lumi.

Se ei todellakaan ole sama asia. Eihän sangriakaan samalta siinä koti parvekkeella maistui, mitä Espanjan vilkailla kaduilla, vaikka se aurinko paahtaa kasvosi punaiseksi ja hikiläikät hiljaa hiipien valloittavat kaninaloiden seutusi.

Vaikka jäätikö ei ollut puhdas ja valkoinen. Vaikka en kohdannut sinisen jokaisen värin leikkivän kauniilla jääpinnoilla, olin myyty.

Vaikka jäätikkö muistutti suuremmaksi osaksi sitä, että kävellään lumihangessa ja kiivetään kinosten ylite, olin myyty.

Tiesin sen, että sillä rahalla mitä tähän likoon laitoin, näen vain jäätikön alun, jäätikön joka on paikka paikoin mustan hiekan peitossa ja jäätikön, joka oli muuttunut loskaksi edellisten päivien vesisateiden takia. Silti olin myyty.

Ehkäpä jonain päivänä minulla on taskussa isompi tukku seteleitä ja pääsen oikeasti ihan sinne aivan huipuille asti, sinne missä puhdas valkoinen lumi häikäisee silmäni.

Mutta nyt se toiveeni toteutui, kävelin jäätiköllä. Näin jäätiköllä vesiputouksen ja ylitin railoja, kiipesin ylös ja alas antaen lumikenkien pitää minut pystyssä. Ja lensin helikopetrilla. Vaikka aluksi se ei juuri ollut minulle mikään tärkeä asia kauanko me sinne jäätiköllä sillä huristelemme, niin olin siitäkin myyty.

Päivän päätteeksi olisin saanut mennä kuumille altaille, pulikoimaan kylpylään ja nauttimaan rentouttavista drinkeistä. Mutta mitä tämä neiti teki? Raahautui takaisin autolle ja mätkähti raajat levällään patjalle onnellinen hymy kasvoilla. Silmät loistaen kertoi päivästä ja sen tapahtumista kaverille, joka oli päättänyt säästää rahansa ja jäi autolle kuluttamaan päiväänsä, kaverille joka oli juonut kuulemma erittäin hyvää kahvia yhdessä kahvillassa. Kaverille, joka valmisti makoisan illallisen ja kaatoi lasiin hyvää punaviiniä. Olin myyty.

Mainokset

In love

En tiedä, mikä siinä on niin perkeleen kiehtovaa. En osaa selittää, miksi se on niin kaunis ja miten voin katsella sitä aamusta iltaan ja vielä yön pimeydessä ihailla, sen kuutamossa hämäränä hohtavaa siluettia. Aamulla silmäni avatessani, se on ensimmäinen asia, jonka näen ja minulla olisi aivan sama, lähdenkö autosta ulos vai jäänkö tähän makaamaan ja silmät lumoutuneina jatkaisin katsomista, kunnes olisi aika painua taas nukkumaan.

Mitä auton ikkunasta näkyikään..

Mitä auton ikkunasta näkyikään..

Auton ovi aukesi ja raikas ilma virtasi keuhkoihini ja näkymä huipulle senkun parani. Minä möyhensin tyynyä ja otin mukavemman asennon patjallani ja vajosin siihen nirvanaan, josta kaveri herätteli minua jollain typerällä kommentilla ja kehotti minua aamiaiselle. Hän vilkaisi olkansa ylitse ja sitten minua, hymyili eiliestä tuttua hymyä ja tokaisi hiukan ivallisesti, että rakkauden kohteet kullakin.

Se on vain jäätä ja lunta, se on vain vuori jonka huipulla on lunta. Ei mitään sen ihmeellisempää. Yksinkertaisuudessaansa kaunista.  Ja minä kävelen huomenna siellä. Kuin oisin lähdössä kuulennolle. Siltä se tuntui, mahdottomalta ollakseen totta.