Värien lumoissa

Suurin syy miksi tänne tulin, oli maisemat ja luonto. Se erilaisuus, jolla tätä paikkaa on mainostettu ja minut saatu koukkuun, kaikki uskomatomat kuumat lähteet ja vuoret joiden edessä ei voi kuin haukkoa henkeä. Vaikka sää muistuttaakin paikoitellen suomen kylmiä kevätpäiviä, niin kyllä täällä siihen helteeseenkin on jouduttu ja menty villasukat jalassa nukkumaan, kun ikkunoiden välistä on puskenut sitä kylmää ilmaa sellaisella voimalla, että peitto pöllyää ja hampaat kalisee. En edes uskalla kuvitella mitä talvi tuo tullessaansa jos kesällä päivän sää voi muutta armottomasta helteestä kylmään vesisateeseen.

IMG_1597

Tuliperäisyydestä tunnettu Etelä-Saari tarjosi Rotoruan läheisyydessä ehkä liikaakin geotermista toimintaa, että sitä oli vaikea päättää, mitä haluaa nähdä ja mihin kaikkeen sen rahan haluaa tuhlata. Typeräähän se olisi ollut, jos olisin vain hintalappuja tuijottanut ja hampaat irvessä jättänyt näkemättä jotain, jonka takia tänne tulin. Sitä pystyy syömään loppuvuodesta vaikka pelkkää riisiä ja parsakaalia. Kaalia josta olen alkanut pitämään, onko syynä alhainen hinta vai se, että kahvi on pahemman kerran saastuttanut makunystyräni ja saanut minut tykkäämään jostain, mitä en koskaan aikaisemmin suuhuni halunut laittaa. Vai onko se oikeasti vaan hyvää ja Suomessa ollessa olen vain typeränä nyrpistänyt nokkaani..

IMG_1604

Yksi tunnetuin geoterminen alue oli oli Wai-O-Tapu Thermal wonderland joka tarjosi silmieni eteen värejä ja värejä. Pahasta hajusta puhumattakaan. Vaikka paikka oli todella hieno ja vaikuttava, minulla oli fiilis että tämä on jo nähty aikaisemmin. Vaikka mitään vastaavaa en ole koskaan aikaisemmin nähnyt. Olikohan syynä jumalattoman kokoiset mainokset katujen varsilla, jotka paljastivat kaiken sen, mitä paikan päällä voit nähdä.

IMG_1585

Alueeseen kuului myös Lady knox- geysir, jonka purkautumista oli lisäkseni saapunut ihmettelemään moni muukin. Se oli hiukan pettymys Islannissa näkemieni geysirien jälkeen. Se ei vaan tuntunut aidolta. Mies puhumassa mikrofoniin ja ennen h-hetkeä hän heittää geysirin sisuksiin pussillisen saippuaa ja kansa hurraa. Omasta mielestäni se oli väkisin väännetty juttu, kun Islannissa voi oikeasti nähdä geysirejä, jotka purkautuvat ilman mitään vippaskonsteja. Ihme että siellä ei ollut hodareita ja popcorneja tarjolla.

IMG_1660

IMG_1758

IMG_1745

Vähemmän mainetta saanut kohteeni oli Waimangu volcanic valley joka lumosi minut jo heti ensimmästen metrien jälkeen. Olin paratiisissa. Kävelin keskellä sademetsää ja siellä täällä oli kuumia altaita, väreillä kyllästettyjä jokia ja uskomattoman hienoja maisemia. Mikä parasta, paikka vaikutti aivan autiolta ja Wai-o-Tapussa kohtaamani ihmispaljous oli kadonnut, saatoin kuulla lintujen laulua ja hiekan ropisevan kenkieni alla.

IMG_1732

Mainokset

Rikin katkua

Jos minulle tarjoutuu mahdollisuus nähdä toimiva tulivuori, niin voiko siitä edes kieltäytyä?

Laivamatka saarelle kesti reilut puolitoista tuntia ja loppumatkasta joukko delfiinejä tuli viihdyttämään meitä. He seurasivat laivaa tovin, esittäen samalla hienoimmat temppunsa, mitä he osasivat.

202

Vene laski ankkurin alas ja siirryimme kumiveneisiin, joilla varsinainen saapuminen saarelle tapahtui. Jos mielikuvitusta olisi ollut hiukan enemmänkin, niin sitä olisi voinut kuvitella olevansa tutkimusmatkailija, joka saapuu autiolle saarelle tekemään äärettömän vaarallista tutkimusta siitä, milloinka saari jyrähtää ja puskee kuumaa, oranssin keltaista laavaa kohti taivasta. Mutta ei, koska mielikuvitusta ei juurikaan ole noin vilkkaille jutuille, päädyin vain pitämään kaksin käsin kumiveneen reunoista kiinni.

Nuuhkaisu ja toinen hiukan lyhyempi sellainen. Ilma haisi kuvottavalle. Oppaamme jakoi meille kourallisen karkkeja ja kehotti syömään niitä koko sen ajan, mitä saarella olisimme. Hiukan hömistyneenä pistin puna-valkoisen karamellin suuhuni ja myöhemmin, lähempänä kraateria tajusin miksi hän meille niitä jakoi. Suussa tuntui pahalta, nenääni poltti ja hiukan yökötti. Kurkkua kuivasi ja silmiä kirvelsi. Uusi karamelli suuhun ja makuelämyksestä toiseen vaihtuminen sai taas mieleni hymyilemään.

218

210

216

Se mitä edessäni oli, oli uskomatonta. Minä kävelemässä maailman ainolla aktiivisella tulivuorisaarella, joka viimeksi purkautui elokuussa 2013. Ja nyt se oli taas alkanut elämään, muistuttamaan siitä, että se voisi taas sylkeä kuumaa laavaa ulos sisuksistaansa.

Olin haltioissani ja innoissani pahasta rikinkatkusta huolimatta. Se mitä edessäni näin, oli niin uskomatonta, että kävi oikein työstä pitää suuta kiinni ja ihmetellä. Kuin olisin ollut jossain paikassa, joka ei ole edes olemassa, kuin olisin seisonut jossain muualla, kuin maapallolla.

224

222

En tiedä, kauanko saarta ja kraateria oikein ihmettelimme, mutta tovin kuitenkin. Loppuvaiheessa sitä alkoi jo väsymään siihen, että kaiken mitä näki, tuntui niin epätodelliselta. Olinko edes hereillä, oliko tämä vain jokin uni?

Illalla maatessani sängyssäni tuntui, kuin sänkyni olisi heilunut, puolin ja toisin, tasaiseen tahtiin. Suljin silmäni ja näin auringon säteissä välkkyvän meren ja delfiinit. Olin väsynyt, mutta niin onnellinen.