Huojuvia palmuja

Kaupunki, joka tunnetaan lukuisista baareista ja kännäävistä turisteista, yllätti minut totaallisesti.

Ihastuin keskustan liepeillä olevaan laguniin ja sen vihreään ympäristöön, ihastuin kaupungin katuihin, joita reunustivat isot puut syvän vihreineen lehtineen ja tuoksuvineen kukkasineen.

Ihastuin satamaan ja sen taustalla nouseviin kukkuloihin, kukkuloihin, jotka toivat mieleeni Wellingtonin. Satama, jonne aina iltalenkillä päädyin ihailemaan usvan peittämää näkyä nuuhkien raikasta meri-ilmaa.

Palm Cove beach

Palm Cove beach

Ihastuin siihen luontoon, jonka Cairnsin ympärillä näin. Miten palmupuut huojuivat tuulessa ja vihreät sademetsät värittivät maisemaa, tuoden vihreälle uuden syvän värin.

Pidin siitä, miten lähirannoille pääsi kätevästi bussilla ja vaalealla hiekalla loikoilessa sai hetken rauhaa siltä hälinältä ja meteliltä mitä Cairnsin keskustassa tuntui aina aika ajoin olevan.

Josephine Falss

Vaikka baareista ja alkoholin huurruttamista ihmisistä en syttynyt, pidin siitä, miten pieniä kahviloita ja ravintoloita kauppungissa oli. Vaikka keskusta tuntuikin siltä, että se on juuri turisteja varten rakennettu, se vaikutti kivalta ja toisinaan taas aivan kamalalta.

Queenslandin sademetsät kuuluvat Unescon maailmanperintökohteisiin

En pitänyt siitä, miten turisteja oli joka paikassa, kävellen nenät pystyssä, kuin mitkäkin maailman omistajat välittämättä siitä, minne sen tyhjän kaljatölkin viskaavat. En pitänyt yhtään siitä, miten Aboriginaalit joivat itsensä räkäkänniin jossain penkillä ja loppuillasta makasivat jalat levällään asfaltilla.

Mainokset

Kuppi teetä ja pullo kirkasta

Oli aika sanoa Pekingille hyvästit ja hypätä junan kyytiin, palata Hongkongiin. Sinne mistä kaikki alkoi.

825

21 tuntia junassa meni yllättävän nopeasti. Olin varautunut puuduttavaan matkaan, jossa kerkiän lukea ja järjestellä matkan aikana ottamat valokuvat ja hiukan valmistautua tulevaan. Ja tietenkin nukkua. Milloinka sitä oppii sen, että mikään ei mene niin kuin on sen suunnitellut menevän?

829

Junamatkasta tuli jotain muuta, kuin olin sen olettanut olevan. Paljon parempaa, jotain minkä kokee vain kerran elämässä. Jotain, jota ei oikein uskonut todeksi, jotain mitä jaksoi ihmetellä siinä illan mittaan, hymyillä ja todeta, että onpas sitä taas jouduttu ihmeellisen tapahtuman keskelle.

828

Astuessani vaunuun, jossa meidän oli seuraavat 21 tuntia määrä matkustaa, meitä odotti vanhako paikallinen mies, mies joka ei puhunut sanaakaan englantia, mutta sanottavaa hänellä oli ja paljon. Siinä sitä oltiin hiukan ihmeissämme, kun juttua tuli mutta mitään ei ymmärretty. Ainoa yhteinen kieli, minkä jokainen meistä ymmärsi oli elekieli. Ja sekin oli valitettavasti niukkasanaista.

Vaunussa oli neljän pedin lisäksi pyöytä, jolla oli vanhukset matkajuomat siististi rivissä. Kaksi pulloa paikallista viinaa ja teetä. Ennen kuin olimme edes asettuneet aloillemme, kaivaneet omat eväämme repuistamme ja valmistautuneet tulevaan, meille jo tarjottiin teetä ja toinen kirkkaista pulloista.

834
Ennen kuin teelehdet olivat kerinneet vajota mukiemme pohjaan, oli kädessämme mandariineja ja pullo kirkasta avattu, juotu ensimmäiset huikat ja toivotettu elekielellä hyvää matkaa.

Vanhus kaivoi laukun esiin ja avasi sen, näyttäen että hänellä on pulloja enenmmänkin, kun vaikutimme hiukan epäileviltä siitä, että koko pullo oli meille. Tai lähinnä kaverilleni, olihan hän mies ja minä nainen. Ja miehethän juovat keskenään, oli maa tai kulttuuri mikä tahansa.

847

Myöhemmin seuraamme liittyy paikallinen nainen, aluksi luulin hänen olevan neljäs makuuvaunumme asukkaista, mutta myöhemmin paljastui, että hän oli vain kävellyt käytävällä ja nähnyt avonnaisesta ovesta meidät ja ajatellut että me saattaisimme tarvita tulkin.

Juna jyskytti eteenpäin, vanhuksen ja kaverini pullot hupenivat, hiljalleen tasaiseen tahtiin. Välillä juotiin pieni huikka yhtä aikaan ja pistettiin pullot vierekkäin, jotta nähdään onko pinta samassa tasossa, jos oli, niin hymyiltiin ja vanhus selitti tovin jotain, mitä me emme ymmärtäneet.

Vanhus selitti paljon vanhasta kiinalaisesta lääketieteestä, siitä mitä kehon osia tulee painaa tai hieroa, jos on jotain vaivoja, kuten esim. selkä kipeänä. Nainen käänsi miehen puheesta sen mitä kykeni, välillä haettiin sanakirjasta sitä oikeata sanaa.

846

Miesten poistuessa tupakalle, nainen kysyi minulta, onko Suomessa pajonkin miehiä jotka käyttävät alkoholia ja paljon. Kuulemma Kiinassa tämä on hyvin yleinen ongelma ja siihen liittyvä väkivalta. Kuin häpeissään kysymyksen aihetta, hän kysyi sen hiukan vaivautuneesti ja hiljaa kuiskaten, vilkuillen oviaukkoon ettei vain kukaan kuule. Naisen silmät aukenivat ja pää nousi, kun kerroin, että Suomessa on aivan samoja ongelmia kuin täälläkin. Tieto siitä, että Kiina ei paini yksin alkoholiongelmien kanssa toi naisen kasvoille helpottuneen ilmeen. En tiedä miksi.

Kello läheni puolta yötä ja miesten pullot olivat tyhjiä. Oli aika siirtyä nukkumaan.

Maatessani sängylläni, tunsin sen miten, juna kolisi ja peti hiukan heilui. En voinut olla hymyilemättä. Takana aivan uskomattoman hieno päivä, hetki jota en tule koskaan unohtamaan, eikä myöskään kaverinikaan.

Junan kolinaa kuunnellessa mieleeni tuli aika, jolloin olin ystäväni kanssa reilaamassa pitkin Eurooppaa.
Emme oikein tienneet mihin ryhdyimme, olihan päätös junan kiskoille lähteminen yhden kostean ryyppyillan idea. Lähdimme ilman mitään tietoa siitä, minne menemme ja mitä teemme. Meillä oli matkassa ainoastaan kirjastosta lainattu Euroopan hostellit, joka oli pari vuotta vanha painos. Karttana oli VR:n jakama euroopan kartta, jossa näkyi vain suurimmat rautatiet. Ei muuta. Taisi meiltä jäädä niin paljon kaikkea makeata näkemättä ja samalla näimme niin paljon asioita, joita emme olisi nähneet ja kokeneet, jos meillä olisi ollut edes jokin järkevä suunnitelma matkallemme. Mutta reissu oli aivan helkutin siisti!