Rikin katkua

Jos minulle tarjoutuu mahdollisuus nähdä toimiva tulivuori, niin voiko siitä edes kieltäytyä?

Laivamatka saarelle kesti reilut puolitoista tuntia ja loppumatkasta joukko delfiinejä tuli viihdyttämään meitä. He seurasivat laivaa tovin, esittäen samalla hienoimmat temppunsa, mitä he osasivat.

202

Vene laski ankkurin alas ja siirryimme kumiveneisiin, joilla varsinainen saapuminen saarelle tapahtui. Jos mielikuvitusta olisi ollut hiukan enemmänkin, niin sitä olisi voinut kuvitella olevansa tutkimusmatkailija, joka saapuu autiolle saarelle tekemään äärettömän vaarallista tutkimusta siitä, milloinka saari jyrähtää ja puskee kuumaa, oranssin keltaista laavaa kohti taivasta. Mutta ei, koska mielikuvitusta ei juurikaan ole noin vilkkaille jutuille, päädyin vain pitämään kaksin käsin kumiveneen reunoista kiinni.

Nuuhkaisu ja toinen hiukan lyhyempi sellainen. Ilma haisi kuvottavalle. Oppaamme jakoi meille kourallisen karkkeja ja kehotti syömään niitä koko sen ajan, mitä saarella olisimme. Hiukan hömistyneenä pistin puna-valkoisen karamellin suuhuni ja myöhemmin, lähempänä kraateria tajusin miksi hän meille niitä jakoi. Suussa tuntui pahalta, nenääni poltti ja hiukan yökötti. Kurkkua kuivasi ja silmiä kirvelsi. Uusi karamelli suuhun ja makuelämyksestä toiseen vaihtuminen sai taas mieleni hymyilemään.

218

210

216

Se mitä edessäni oli, oli uskomatonta. Minä kävelemässä maailman ainolla aktiivisella tulivuorisaarella, joka viimeksi purkautui elokuussa 2013. Ja nyt se oli taas alkanut elämään, muistuttamaan siitä, että se voisi taas sylkeä kuumaa laavaa ulos sisuksistaansa.

Olin haltioissani ja innoissani pahasta rikinkatkusta huolimatta. Se mitä edessäni näin, oli niin uskomatonta, että kävi oikein työstä pitää suuta kiinni ja ihmetellä. Kuin olisin ollut jossain paikassa, joka ei ole edes olemassa, kuin olisin seisonut jossain muualla, kuin maapallolla.

224

222

En tiedä, kauanko saarta ja kraateria oikein ihmettelimme, mutta tovin kuitenkin. Loppuvaiheessa sitä alkoi jo väsymään siihen, että kaiken mitä näki, tuntui niin epätodelliselta. Olinko edes hereillä, oliko tämä vain jokin uni?

Illalla maatessani sängyssäni tuntui, kuin sänkyni olisi heilunut, puolin ja toisin, tasaiseen tahtiin. Suljin silmäni ja näin auringon säteissä välkkyvän meren ja delfiinit. Olin väsynyt, mutta niin onnellinen.

Mainokset