Pilvilinnoja

Wellington tarjosi myös lukuisten museoiden lisäksi kaunista luontoa, kuten Uusi-seelanti kokonaisuudessaansa. Ihan ydinkeskustasssa sijaitsevat puistot eivät minua sytyttäneet, mutta hiukan syrjässä oleva Botanic Garden oli taivaallinen paikka. Sanoisinko pieni paratiisi.

670. Cable car

673

Botanic garden oli jumalattoman iso paikka, jossa sain kulutettua kokonaisen päivän, vain ihmetellessä ja ihailemassa aina vain uusia puutarha-alueita. Tänne olisi niin tehnyt vielä palata, istua päivä nurmikolla nauttien eväitä samalla antaa päivän vain mennä hiljalleen ohitse katsellen ympärillä olevia ihmisiä tai sitten vain uppoutua jonkin hyvän kirjan pariin.

677

671.Botanic garden

Mt. Victorialle kiivetessä tuli taas leuat mennä sijoiltaan siitä maisemasta, mikä silmieni eteen avautui. Jotenkin vaan se luonto, vaikka edellisenä päivänä oli juuri melkein samanlaisen maiseman nähnyt, niin silti sitä jaksoi ihailla ja ihmetellä. Miten Uuden-seelannin luonto onkaan niin kaunis, niin siistiä ja jämptiä. Ei mitään turhia pröystäilyjä, vain karu vuoristo ja uskomattoman sininen meri.

718

Mainokset

Kulttuuria ja kurinalaista kahvikupittelua

Kaupungissa oli vilkaan pääkadun ja lukuisten kauppojen lisäksi muutakin, missä kuluttaa aikaa. Satama tarjosi kauniin maiseman ja sitä ei voinut lakata ihailemasta ohi kävellessä ja sitä löysi aina itsensä jostain päin satamaa auringonlaskua ihailemassa, vajoten niihin haaveiden maailmoihin, joissa on vain kauniita hetkiä ja raikasta ilmaa.

685

”Ne jotka eivät yleensä syty museoista syttyvät Te Papa museolle” lause riitti siihen, että suuntasin kohti monikerroksista museota, jonne oli vielä ilmainen sisäänpääsy. Museo poikkesi muista Uuden-seelannin museoista hyvinkin paljon,  Te Papassa oli todella erikoseen tapaan laitettu esille asoita, joita tutki taas sellaisella lapsenomaisella innolla, jopa minä sain siellä puoli päivää kulutettua, tosin minulle museoissa pyöriminen ei ole mitään pakkopullaa. Rakastan jollain kierolla tavalla museoissa ja erilaisissa näyttelyissä käymistä, tietenkin jos aihe on edes vähänkin mielenkiintoinen. Aikoinani Egyptissä ollessani en päässyt edes ensimmäistä kerrosta käytyä yhden päivän aikana, toisinaan sitä tulee ehkä vähän liiankin tarkaan tutkittua, mitä siellä vitriinissä oikein on.

689

697

691

Huomasin tutkivani erilaisia ötököitä suurella mielenkiinnolla, koska ne oli vaan niin pirun hienosti esille laitettu. Sama päti merenkulkuun liittyvässä näyttelyssä sekä tölkkiruokaan liittyvässä tietoisku nurkkauksessa. Jos ne hernerokkapurkit olisi vaan pinottu kivasti kivaan riviin, tuskimpa olisin sitä aikaa, mitä siellä olin, kuluttanut niiden tutkimiseen. Ei voi muuta sanoa, kuin että näytteilleasettajat ovat tehneet erinomaista työtä.

707

710

Toinen paikka, jossa olin taas kuin lapsi katsellessani ympärille, oli Weta Cave ja Weta Cave workshop, jossa oli tietenkin kaikille tuntema Taru Sormusten Herra elokuvan figuuri näyttely ja paljon muutakin, muihin elokuviin liittyvää. Mutta paikkaa tietenkin mainostettiin suurin kirjaimin juuri Taru sormusten herrasta elokuvalla, olihan paikka tehnyt elokuvaan rekvisiittaa.

687. Papa museo

Onnekseni ryhmässäni oli yksi todella super hyper innokas Taru sormusten herra fani, joka kyseli ja kyseli oppaaltamme jatkuvaan syöttöön kysymyksiä ja opas tietenkin suu vaahdoten selitti innoissaan, miten ja miksi joitakin asioita on tehty, esitteli erilaisia tavaroita takahuoneen laatikoista ja antoi samalla lisäpotkua, ehkä muuten lyhyeen ja suppeaan kierokseen. Tuskimpa ilman tätä fania, en olisi käynnistä saanut niin paljoa irti mitä nyt sain.

723

726

729

Se tietomäärä oli huikea ja uskompa, että se tietomäärä jonka sieltä sain, meni jo suurimmaksi osaksi toisesta korvasta ulos, jotenkin sen kaiken ymmärtäminen ei oikein omaan päähäni mahdu. Mitä tehosteita missäkin elokuvissa on käytetty ja miten kaikki aseet ja asusteet on oikeasti tehty. Miten metallihaarniska on saatu höyhenen kevyeksi, mutta taidokkaalla työllä se on saatu näyttämään siltä, että se painaa ainakin tonnin jos toisenkin. Miten edessäni seisova Avatar hahmo tuntui niin todelliseslta ja katossa roikkuvat aseet aidoilta.

733

734

735

Vaikka paikka oli itsestään pieni ja kierros taisi kestää sen tunnin, niin olin tyytyväinen että tuli täälläkin käytyä. Ehkäpä joskus jossain vaiheessa he saavat suurennettua tiloja ja saamaan enemmän rahaa, jotta saavat suurempia kierroksia aikaiseksi. Ja tietenkin se, että kameraa ei saanut vilauttaa ja ottaa kuvia työskentelevistä ihmisistä ja keskeneräisistä projekteista tuntui vähän mälsältä, mutta toki ymmärrevältä. Tuli ehkä nähtyä jotain, mitä joku näkee vasta vuosien päästä. Tuli nähtyä jotain menneisyydestä, jota oli lapseana VHS viedolta ihaillut ja ihmetellyt.

Big big girl in a big world

Miten olin kaivannutkaan kaupungin hälinää ja korkeita, pilviä nuolevia taloja. Miten olinkaan kaivannut sitä kaikkea meteliä ja kaaosta jota suurkaupungeissa on. Tuntui oudolta tajuta, miten paljon olin ikävöinyt kerrostaloja, liikennevaloja ruuhkista puhumattakaan. Rakastuin kaupunkiin jo ennen kuin olin dösästä ulos hypännyt.

666

664

663

Onhan Uuden-seelannin kaupungit sellaisia pieniä ja hiljaisia ja oloni oli sellainen, kuin olisin viime kuukaudet vähän niinkuin mökkeillyt. Käynyt välillä vähän suuressa kaupungissa pyörähtämässä ja taas palannut hiljaisten katujen keskelle. Toisinaan kaupungit olivat olleet sellaisia, että oli koko ajan fiilis, että nyt sitä sitten eletään keskellä tehdasaluetta ja kas kummaa se maaseutu sitten alkoikin jo nurkan takaa. Ei ollut siis ihme, että olin innoissani Uuden-Seelannin pääkaupungissa, jossa oli sen tehdasalue asutuksen lisäksi myös muunlaisia kaupunginosia, joita olin tavannut myös Aucklannissa sekä Napierissa ollessani.

645

646

Ensimmäset päivät olin nirvanassa, nautin siitä hälinästä mitä ympärilläni oli, nautin uusista tuulista ja tuoksuista joita tulvi nenääni jokaisesta korttelista. Kuin olisin lähtenyt ulkomaille, kuin olisin ollut jossain muualla kuin Uudessa-Seelannissa. Kuitenkin raikas ilma ja horisontissa kohoavat vuoret muistuttivat minua siitä, että täällä sitä ollaan, Uudessa-Seelannissa, maailman toisella puolen.

655

Kaupunki huokui elämmää ja yksi graffittiseinä sai minut hymyilemään, yksi kortteli keskellä keskustan vilkkaita katuja antoi aina, siitä ohitse mentäessä hyvän syyn hymyillä. Luottaa siihen, että elämä tarjoaa jännitystä ja nautintoja pahoista päivistä puhumattakaan.

650

649. Opera house lane - katu

Tietenkin vertaan Wellingtonia Aucklandiin, koska molemmissa kaupungeissa on nyt sitten käyty ja molemmat ovat niitä Uuden-Seelannin suurkaupunkeja. Aucklandi oli todellakin erilainen kaupunki kuin Wellington, täällä huokui sellainen rento ja huoleton meininki, kaduilla olevat muusikot ja puistoissa päiväänsä kuluttavat ihmiset tuntuivat rennommilta, jotenkin se jatkuva kiire ja suorittaminen oli tuntematon käsite. Vaikka kaduilla näki niitä bisnesmiehiä salkut kädessä, niin  heidän kasvoillaan loisti hymy.