Ensimmäinen pettymys

Se kun lähtee tuli perseen alla kohti uutta paikkaa, odottaen innolla kuvissa näkemiä hiekkarantoja ja meren ympäröivää vuorta, vuorta jolle haluaa kiivetä mahdollisimman pian.

Se hetki, kun astuu ulos dösästä nälkäisenä ja väsyneenä. Suuta kuivaa ja vesipullosta on aikoja sitten juotu se viimeinenkin pisara.

Se hetki, kun hymy valahtaa jumalattomaksi pettymykseksi.

Sataa vettä.

62

Aina vaan vettä ja hiukset päästä repivä tuuli riepottelee takin helmaasi, kun kävelet lähimpään kauppaan. Tuulessa muovipussi ulvoo ja pelkäät joka askeleella sen menevän rikki ja toivot että sinun ei tarvitse juosta omenoiden perässä kadulla, kuin jossain b-luokan komediassa.

Paikka, jota vihaat hetki hetkeltä enemmän. Paikka, jonne et enään koskaan halua palata. Paikka, joka olisi kaunis, mutta aurinko ei näytä sen kauneutta sinulle. Paikka, jossa istut dösärillä jo tunteja ennen dösän saapumista.

Paikka, jossa huomasit nauravasi monesti yksin, koska tapahtui niin outoja sattumuksia paikallisten kanssa.

Paikka, jossa kirjasto on jämähtänyt 80-luvulle ja rumat joulukuuset muistuttavat sinua siitä, että kohta on joulu.

Paikka, jossa löhtöpäivänä aurinko päättää tulla esiin. Mietit onko se pelkkää vittuilua vai ei.

56

Bussissa istuessani katsoin vielä taakse jääneitä katuja ja mietin, että pitäisikö joku päivä palata, antaa paikalle uusi mahdollisuus ja kiivetä sille nyppylälle, jota varten tänne alkujaan olin tullut. Kohautan olkapäitä ja hymähdän. Eihän sitä koskaan tiedä minne askeleeni vievät minut. Minulla on vuosi aikaa ja hyvä että on suunnitelmia huomisesta.

Mainokset