Värien lumoissa

Suurin syy miksi tänne tulin, oli maisemat ja luonto. Se erilaisuus, jolla tätä paikkaa on mainostettu ja minut saatu koukkuun, kaikki uskomatomat kuumat lähteet ja vuoret joiden edessä ei voi kuin haukkoa henkeä. Vaikka sää muistuttaakin paikoitellen suomen kylmiä kevätpäiviä, niin kyllä täällä siihen helteeseenkin on jouduttu ja menty villasukat jalassa nukkumaan, kun ikkunoiden välistä on puskenut sitä kylmää ilmaa sellaisella voimalla, että peitto pöllyää ja hampaat kalisee. En edes uskalla kuvitella mitä talvi tuo tullessaansa jos kesällä päivän sää voi muutta armottomasta helteestä kylmään vesisateeseen.

IMG_1597

Tuliperäisyydestä tunnettu Etelä-Saari tarjosi Rotoruan läheisyydessä ehkä liikaakin geotermista toimintaa, että sitä oli vaikea päättää, mitä haluaa nähdä ja mihin kaikkeen sen rahan haluaa tuhlata. Typeräähän se olisi ollut, jos olisin vain hintalappuja tuijottanut ja hampaat irvessä jättänyt näkemättä jotain, jonka takia tänne tulin. Sitä pystyy syömään loppuvuodesta vaikka pelkkää riisiä ja parsakaalia. Kaalia josta olen alkanut pitämään, onko syynä alhainen hinta vai se, että kahvi on pahemman kerran saastuttanut makunystyräni ja saanut minut tykkäämään jostain, mitä en koskaan aikaisemmin suuhuni halunut laittaa. Vai onko se oikeasti vaan hyvää ja Suomessa ollessa olen vain typeränä nyrpistänyt nokkaani..

IMG_1604

Yksi tunnetuin geoterminen alue oli oli Wai-O-Tapu Thermal wonderland joka tarjosi silmieni eteen värejä ja värejä. Pahasta hajusta puhumattakaan. Vaikka paikka oli todella hieno ja vaikuttava, minulla oli fiilis että tämä on jo nähty aikaisemmin. Vaikka mitään vastaavaa en ole koskaan aikaisemmin nähnyt. Olikohan syynä jumalattoman kokoiset mainokset katujen varsilla, jotka paljastivat kaiken sen, mitä paikan päällä voit nähdä.

IMG_1585

Alueeseen kuului myös Lady knox- geysir, jonka purkautumista oli lisäkseni saapunut ihmettelemään moni muukin. Se oli hiukan pettymys Islannissa näkemieni geysirien jälkeen. Se ei vaan tuntunut aidolta. Mies puhumassa mikrofoniin ja ennen h-hetkeä hän heittää geysirin sisuksiin pussillisen saippuaa ja kansa hurraa. Omasta mielestäni se oli väkisin väännetty juttu, kun Islannissa voi oikeasti nähdä geysirejä, jotka purkautuvat ilman mitään vippaskonsteja. Ihme että siellä ei ollut hodareita ja popcorneja tarjolla.

IMG_1660

IMG_1758

IMG_1745

Vähemmän mainetta saanut kohteeni oli Waimangu volcanic valley joka lumosi minut jo heti ensimmästen metrien jälkeen. Olin paratiisissa. Kävelin keskellä sademetsää ja siellä täällä oli kuumia altaita, väreillä kyllästettyjä jokia ja uskomattoman hienoja maisemia. Mikä parasta, paikka vaikutti aivan autiolta ja Wai-o-Tapussa kohtaamani ihmispaljous oli kadonnut, saatoin kuulla lintujen laulua ja hiekan ropisevan kenkieni alla.

IMG_1732

Mainokset

Punaista ja mustaa

Ehkä yksi tunnetuimmista Uuden-Seelannin kaupungeista otti minut vastaan epämiellyttävällä ominaistuoksulla, jota ei päässyt pakoon edes hostellilla. Välillä sitä huomasi, että onpas ihanan raikas ilma ja hetken kuluttua se rikin katku taas kantautui sieraimiisi. Tuoksu, josta oppi olla välittämättä ja siitä eroon päästyä osasi olla onnellinen.

IMG_1567

Ensimmäinen vaikutelma, jonka kaupungsta sain, oli hyvinkin positiivinen ja sitä se oli koko sen ajan, mitä siellä vietin. Vaikka flunssa piti minua muutaman päivän vuoteen omana, niin olin yhtä hymyä rikinkatkusta huolimatta.

IMG_1559 2

Museo

Vaikka Uudessa-Seelannissa ollessani olen päivittäin nähnyt Maoreja ja heidän kulttuuriinsa kuuluvia punaisia rakennuksia ja puisia pylväitä, joissa on ihmishahmoa muistuttavia otuksia kielet ulkona ja silmät sepposen selällään, niin täällä kohtasin ensimmäistä kertaa sen, mitä Maorilaisuus on. Ehkäpä se on ollut jotenkin tietoinen valinta, että en ole juurikaan aikaani kuluttanut siihen, että olisin perehtynyt Maorilaisuuteen muissa paikoissa ollessani. Onhan Rotorua maori-pääkaupunki ja nyt oli aika ottaa selville, miksi sitä kieltä näytettiin ja miksi kasvot tatuoitiin hiukan pelottavan näköisillä tatuoinneilla.

298

Maori-kylä hiukan keskustan sivulla ja kuumana höyryävä järvi

Kulttuuri jota olin nähnyt päivittäin, toisinaan enemmän kuin toisinaan, tuntui hyvinkin vieraalta. Sanoisinko pelottavalta. Vaikka Rotoruassa vietetyn ajan jälkeen lähdin taas matkaan hiukan viisaampana, niin kulttuuri ei sytyttänyt minua niin, kuten Aasian maiden kulttuurit. Taidan olla enemmän kimaltelevan kullan ja suitsukkeide perään mitä maassa hautuvien lihapatojen ja tatuoitujen, vihaisilta näyttävien ihmisten perään. Siinäpä se taisi tulla. Ensimmäiset fiilikseni kulttuurista ovat olleet aggressiivisuus ja armoton meteli.

Se, miten olin kultuurista saanut todella väkivaltaisen kuvan tuntui oudolta, kun samalla kulttuuri on niin rakastavaista, kulttuuri jossa perhe on kaikki kaikessa. Miten ihoon tatuoidaan äidin ja isän suvun tarinat. Miten kasvoihin hankittavat pelottavat tatuoinnin on ansaittava teoilla, eikä vain rahalla. Miten sen kaiken pelottavuuden takana on kuitenkin se maailman täkein asia, rakkaus lähimmäisiin.

284

287
Rotoruassa oli se hyvä puoli, että siellä oli paljon paikkoja, jotka halusin nähdä ja niiden eteen ei juurikaan tarvinnut nähdä vaivaa. Sai viikon oleskella samassa hostellissa ja aamulla hypätä dösään joka vei aivan uskomattomiin paikkoihin. Vaikka selkäni säästyi jatkuvalta paikanvaihdolta ja jalkani huokasivat helpotuksesta, kun ei tarvinnut muuta tehdä kuin istua, niin rahapussini taisi olla ainoa, joka itki. Kaikkihan maksaa ja paljon. Minä tiesin, että Uusi-Seelanti ei ole halpa maa, ja uskon että jokainen sen on tiennyt, ennen tänne tuloa, mutta jotenkin sen vasta ymmärtää täällä ollessaan, miten helkutin kallista kaikki on. Vaikka ruoka ja majoitus taitavat olla Suomen hinnoissa niin täällä on osattu rahastaa ja kunnolla kaikilla nähtävyyksillä, joiden perässä turistit juoksevat kuin hyeenat saalin perässä.

296

Ja sitten on tietenkin niitä paikkoja jonne pääsisi ilmaiseksi, mutta kun ei ole autoa. Toki sitten on nitä busseja, jotka veisivät minut vaikka kuuhun, jos vain hinnasta sovitaan, mutta sitä joutuu nöyränä tyttönä puremaan hammasta yhteen ja hyväksymään sen tosiasian, että kaikkea ei näe mitä haluaa.