Vauhdin huumaa

Istuin mukavasti, jalat tuulilasia vasten ja hiukseni hulmusivat avoimesta ikkunasta tulevan ilmavirran mukana. Kuski näytti hymyilevän ja niin hymyilin minäkin. Allamme oli auto, jonka kyydissä tulevat viikot tulemme viettämään, tuli riitoja tai ei, niin toisen naama on vaan pakko jaksaa katsoa.

Laitoimme musiikkia hiukan kovemmalla ja annoimme auton ahnaasti syödä kilometreja. Meillä oli päämäärä ja kädessä oleva rypistynyt Etelä-saaren kartta oli ainoa suunnan näyttäjä.

Cathedral Gully

Cathedral Gully

Alustavia suunnitelmia olimme tehneet, mutta mitään päiväkohtaista suunnitelmaa emme, meillä oli paikkoja joita molemmat halusivat nähdä ja sitten oli tietenkin lukuisa määrä niitä paikkoja, joita minä halusin nähdä. Haluanhan nähdä kaiken, jokaisen kiven ja kannon ja jos vielä mahdollista niin kääntä vielä ne kivet ympäri. Jouduin tekemään kompromissin, jos matkan varrella on niitä paikkoja, joita haluan nähdä niin pysähdymme ja käymme kattomassa. Olisi kuulemma aivan typerää ajaa jonkun kiven takia satoja kilometrejä, jos sillä suunnalla ei olisi mitään muuta nähtävää. Taisin hiukan nyrpistää nokkaani kun kuski alkoi selittämään uudelleen kuinka typerää se on. Nyökkäsin että ymmärsin. Ymmärsin ihan helvetin hyvin.

Gore Bay, tuo surffareiden kultainen piilopaikka, josta en ollut mitään aikaisemmin kuullut ja vasta siitä ohi ajaessa salaisuus meille paljastui. Hiljainen ranta ja uskomattoman kaunis sellainen. Yksi valkoinen kallion seinämä ja auringossa välkkyvä sinistä sinisempi meri. Kyllä täällä kelpaa laudalla lainehtia vaikka surfata ei osaisikaan. Meillä ei tosin ollut lautoja tai saati taitoa sellaiseen, joten tyydyimme vain ihailemaan rantaa ja nauttimaan siitä, että meillä ei ole minnekkään kiire.

Mainokset