Valkoinen unelma

Mietin kahteen otteeseen pistänkö rahani likoon ja lähden lekoittelemaan valkoiselle rannalle ja nauttimaan pienen palan paratiisia.

Paratiisia joka osottautui kauniiksi, aivan uskomattoman kauniiksi paratiisiksi. Onneksi en kiristänyt kukkaroni nyörejä, koska illalla hostellille palatessani olin huumassa siitä kaikesta mitä päivän aikana olin nähnyt.

Saarella oli myös leirintäalue, jonne olisin niin halunut pistää telttani pystyyn ja jäädä vain lekoittelemaan muutamaksi päiväksi. Tosin telttaahan minulla ei ollut ja kaiken sen veden ja ruoan raahaaminen saarelle olisi ollut ehkäpä aivan liian työlästä, ainakin yksin. Mutta ehkäpä jonain päivänä saan koottua hyvän kaveriporukan ja nyt tiedän mistä me meidän telttamme sitten löytyy.

Saaren valkoinen hiekka oli samanlaista, narisevaa kuin Fraser Islandilla Lake McKenzien rannalla. Vaikka siellä ollessani olin saanut ihailla samanlaista hiekkaa, niin täällä ollessani sitä jaksoi vaan ihailla ja ihmetellä.

Maisemat jotka avautuivat saaren huipulle kiivettyä oli salvata hengityksen.  Miten se tuntui niin epätodelliselta ollakseen totta. Miten maailmassa voi olla näin kauniita paikkoja?

Mainokset