Lähtö

Pakkasin rinkan ja kokeilin sen painoa. Kirosin. Täällä on puolet sellaisia, joita en enään tarvitse, mutta taas kotona niille on käyttöä. Tulisi aivan liian kalliiksi lähettää ne Suomeen ja olisi aivan typerää heittää pois.

Melbourne

Viimeisen kerran sade otti minut ulkona vastaan ja reippain askelin kävelin ratikkapyskälille ja nousin ratikkaan, joka onnekseni ei ollut täynnä. Sain hetkeksi istahtaa alas ja katsella viimeisen kerran kaupungin katuja, joita minulla oli aivan liian vähän aikaa tutkia.

Viime viikkojen sateet olivat pitäneet minut suurimmaksi osaksi hostellilla. Vaikka en löytänyt sitä, miksi Melbournea on hehkutettu, sain hiukan levätä ja valmistautua uuteen seikkailuun, josta olin jo Cairnissa ollessani haaveillut.

Melbourne

Oli aika vaihtaa maisemaa, vaikka minulta jäi länsirannikko koluamatta, niin en katunut päästöstäni, että olin lentoliput ostanut. Vaikka minulla olisi ollut aikaa siihen, että olisin vielä senkin nähnyt, niin se olisi tullut aivan liian kalliiksi.

Vaikka haaveilema Tasmania jäi vain mystiseksi saareksi kartalla, niin minua ei harmittanut. Minä voin aina palata.

Great Ocean road

Vaikka Uusi-Seelanti kummitteli mielessäni, en ostanut lippuja sinne, vaikka Bali huuti aamusta iltaan nimeänsä, jätin sinnekkin liput ostamatta.

Minä halusin mennä Myanmariin, mutta ajattelin, että sinne suoraan lentäminen olisi ollut ehkä liian suuri kulttuurishokki, joten ostin lentoliput Thaimaaseen. Siellä minulla olisi aikaa taas tottua Aasiaan ja sen tapaan elää ja reissata.

Vaikka Thaimaa ei ole koskaan ollut minulle se ”aivan pakko päästä” kohde, olin tyytyväinen valintaani, vaikka lentokoneessa lukemani lehti muistutti minua kymmenisen sivun verran siitä, miten mahtava ja kiehtova Bali oikein on.

Great Ocean road

Autraaliaan saapuessani kädessäni komeili uuttuutta kiiltävä Lonely Planet ja nyt käsissäni oli jo hiukan kuluneelta näyttävä matkaopas, joka oli vanhaan tuttuun tyyliini merkitty musitilapuilla ja lukemattomilla tähdillä ja ympyröillä. Minulla oli suunnitelma miten kuukauden päivät Thaimaassa menen. Ja tunsin suurta nautintoa katsellessani matkaopasta, jonka lukemattomat post-in laput kertoivat minulle siitä, että minun ei tarvinnut murehtia mitään. Se oli minun turvani.

Kuten ystäväni kerran muinoin sanoi, kunnon suunnittelu antaa tilaa sille, että voi ottaa iisisti ja nauttia siitä mitä huominen tuo tullessaansa kun ei tarvitse murehtia, miten minnekkin pääsee.

Great Ocean road

Toisten mielestä se on taas aivan liian tylsä tapa matkustaa, seurata nyt orjallisesti jotain, jonka on suunnitellut näkemättä ja kokematta mitä paikan päällä on. Mutta kuka sanoi, että suunnitelmaa ei ole tehty rikottavaksi? Ei kukaan.

Mainokset

Elämää ja eläimiä

”Olen täällä ulkona.” Laittoi kaverini viestiä.
”Niin minäkin, missä sinä olet?” Vastasin hetkessä takaisin.
”Hostellin ulko-ovella. Missä sinä?” Kaveri vastasi kysymykseeni.
”Niin minäkin, siis millä hostellilla sä oot?” Pistin viestiä hiukan huvittuneena.

Kaverini oli mennyt minua vastaan väärälle hostellille. Se siitä, että säästetään aikaa ja tavataan hostellillani. Aikaa, jota loppujen lopuksi kului muutaman tunti. Mutta meillä oli aikaa, eläintarha ei vielä moneen tuntiin sulkisi ovia.

En tiedä oliko se punainen takkini vai vain minä ja naamani, mutta jokainen eläin, jonka eläintarhassa näin, käänsi minulle selkänsä. Isoimmat apinat pysyivät kiltisti paikoillaan, mutta peittivät kasvonsa kämmenillä ja hetken kuluttua yrittivät tirkistellä olenko minä vielä näkyvillä, jos olin, niin ne pistivät silmät kiinni ja kädet silmien suojaksi.

Ainoat eläimet, jotka olivat olemassa olostani innoissaan olivat perhoset, jotka kirjaimellisesti hyökkäsivät kimppuuni. Perhostalossa ollessani olin kuin magneetti, joka veti kaikki perhoset puoleensa.

Erikoisen eläintarhassa käynnin jälkeen oli aika taas suunnistaa keskustaan ja tietenkin lähdimme kävelemään väärään suuntaan. Sen siitä saa kun antaa kaverille ohjat käsiinsä ja sokeana luottaa siihen, että hän tietää mukamas oikean reitin.
Minä palasin hostellilleni ja kaveri juna-asemalle, en edes viitsinyt kysyä tietääkö hän aivan varmasti nyt oikean junan johon nousta. Hänen tuurillaansa se ei ole oikea ja aamulla hän herää jossain muualla, mitä alkuperäiseen suunnitelmaan kuului.