Pyykkipäivä

Aistin sen jo kadulla, mutta silti pysähdyin oven eteen ja yritin rimpoa sitä auki. Kurkkia pimeään huoneeseen ja taas kokeilla ovea, josko se olisi sittenkin auki. Kiinni se oli ja kiinni se pysyi.

Katsoin kelloani ja tuhahdin. Se oli viisi ja paikan piti mennä kiinni kuudelta. Istahdin tien laitaan ja katsoin ympärilleni. Sitten vielä kelloani ja lukossa olevaa ovea.

Kultainen kellotorni on yksi Chiang Rain tunnetumpia maamerkkejä

Kultainen kellotorni on yksi Chiang Rain tunnetumpia maamerkkejä

Nälkä murisi vatsassani, mutta ei minulla nyt olisi aikaa lähteä etsimään sitä maukasta nuudelikeittoa, jolla olin eilen tajuntani räjäyttänyt. Minun oli saatava pyykkini.

Kello kävi ja aika kului. Aurinko alkoi tekemään laskua ja linnut lentelivät taivaalla, kuin merkkinä, että tämä on heidän viimeinen tanssinsa ja sitten on aika painua nukkumaan.

Vastapäisen putiikin omistaja alkoi tekemään lähtöä, sulkemaan liikkeensä tiloja. Havahduin ylös ja rohkaisin mieleni. Jospa hän tietää missä pesulan omistaja oikein on.

Hän hyppäsi moponsa selkään vaikka yritin estellä, hetken päästä hän palaisi takaisin ja pahoitteli, että ei lötänyt rouvaa temppelistä. Toinen sanoi hänen olevansa markkinoilla ja lähti sanaakaan sanomatta etsimään rouvaa markkinoiden humusta. Tuloksetta.

En heidän tarvinut häntä etsiä kaupungin kujilta, minä vain halusin tietää palaisiko hän tänään vielä takaisin. Vai onko minun luovutettava ja painuttava hostellilleni ja aamulla aikaisin riennettävä takaisin. Siinä toivossa, että saan pyykkini, ennen kuin bussini lähtee.

Markkinoilta löysi halvemmalla hedelmiä, mitä turisteille suunnatuilla yömarkkinoilla

Markkinoilta löysi halvemmalla hedelmiä, mitä turisteille suunnatulla yömarkkinoilla

Aika kului ja istuin yksin kadulla. Olin päättänyt odottaa. Vaihtukoon jo hämärtynyt ilta yöksi. Minä odotan.

Viereisen putiikin pitäjät astuivat ulos ja tekivät kotiin lähtöä. Varovaisesti yritin saada heidän huomionsa, mutta kysymyksiini en saanut vastausta. He eivät puhuneet englantia. Rouva ojenti käteeni puhelimen, johon oli näppäillyt liikken omistajan numeron.

Puhelin tuuttasi ja tuuttasi. Kunnes tuttu ääni vastasi. En voinut olla hymyilemättä. Rouva lupasi palata mitä pikemmin paikalle. Hän oli ollut niillä markkinoilla, joilta vastapäätä olevan putiikin omistajan poika ei ollut häntä löytänyt.

Minä sain pyykkini ja vatsani keittoa joka maistui paremmalta kuin edellisenä iltana.

Ehkäpä se ensimmäinen pyykkipaikka ei olisi ollut paras vaihtoehto

Ehkäpä se ensimmäinen pesula ei ollut se paras pesula

Mainokset

Bussissa

Nousin bussin kyytiin ja istahdin eteen. Tuoli oli pehmeä ja mukava. Minä hymyilin.

Pyöritin kielen päässä uusia sanoja, joita ystäväni oli edellisinä päivänä minulle opettanut. Lausuin niitä peräjälkeen hiljaa mielessäni, kunnes rohkaisin mieleni ja päätin kokeilla onneani. Osaisinko sanoa ne oikein.

Sanoja, jotka saivat lipunmyyjän hymyilemään. Olin onnistunut, olin osannut sanoa jotain todella kohteliasta paikallisella kielellä.

White temple - Wat Rong Khun

White temple – Wat Rong Khun

Vaikka bussimatka ei ollut pitkä, nautin siitä. En tiedä miksi, mutta aloin rakastamaan jokaista matkaa, jonka busseilla tein. Pidin siitä, miten busseihin noustiin ja lähdön jälkeen lipunmyyjä tuli myymään lippuja, huolehtien että jokainen matkustaja pääsee sinne, minne haluaa.

Toisinaan edessä oli henkilö, jolle englanti oli yhtä utopiaa kuin thai minulle ja toisinaan oli henkilöitä, jotka osasivat ainoata yhteistä kieltämme hiukan peremmin.

Valkoinen temppeli oli helvetin ja taivaan sekoitus

Valkoinen temppeli oli helvetin ja taivaan sekoitus

Pidin siitä, miten lipunmyyjä herätti minut ajatuksistani, kun katselin edessäni ohikiitäviä maisemia. Toisinaan niin tylsiä ja rumia maanteitä tai monikaistaisia mootteriteitä. Toisinaan saatoin nähdä taas hiukan enemmän paikallista elämää, elämää jossa riisipellot ja kauniit talot korvasivat pölyiset ja kovaääniset autot.

Pidin siitä, että olin yleensä ainoa turisti bussissa. Pidin siitä tunteesta joka minussa sai vallan. Olin kuin kuka tahansa paikallinen, vaikka valkoinen ihoni paistoi kilometrien päähän, silti olin osa heitä.

Valkoinen temppeli kimalteli uskomattoman kauniisti auringon säteiden siihen osuessa.

Bussi pysähtyi ja minun oli aika hypätä pois. Jalkojeni maahan koskettettua bussi jo käynnisti suuren moottorin ja jatkoi matkaansa.

Toisinaan lipunmyyjä neuvoi minua minne minun tulee mennä ja toisinaan se oli vain osoitus kädellä, että mene tuonne. Toisinaan hän piti minua kiinni kädestä, ennen kuin antoi luvan hypätä ulos.

Hän varmisti sen, että en jää autojen alle. Hän oli etsinyt liikenteen seasta oikean raon ja antanut minulle luvan ylittää tie.

Hän oli näyttänyt minulle taas sitä ystävällisyyttä millä Thaimaalaisia on kehuttu ja minä kokeilin taas onneani. Lausuin uuden sanan, sanan joka sai lipunmyyjän entistä enemmän hymyilemään.

Valkoinen temppeli avasi ovet 1997 vieraille