Vaikka Pohjois-Thaimaan suurin kaupunki olisi tarjonnut ajankulua pelkästään kaduilla maleksien ja ravintoloissa notkuen. Kaipasin jotain mitä tehdä. Kaupunki on aina kaupunki. Jo muutaman päivään jälkeen se tuntui jo niin älyttömän tylsältä. Ja se tylsyys alkoi nakertamaan mieltäni.
Koska laiskuus oli ottanut minussa vallan ja suurimman osan ajasta, jonka kaupungissa vietin, olin liikkeellä puoliteholla. En jaksanut lähteä viidakkoseikkailulle, vaikka intoa olisikin ollut. Kroppani oli toista mieltä kanssani. Se halusi helpon ja vaivattoman tavan nähdä jotain.
Ja siksi lähdinkin järjestetylle matkalle Doi Inthanon kansallispuistoon, joka oli taas näitä minun, ”pakko nähdä” paikkoja, koska olin jossain nähnyt hienon kuvan paikasta.
Vaikka retki oli sinälläänsä hieman pettymys ja muut ryhmäläiset lauloivat sitä samaa alamollista sävelmää taivaalta tippuvien vesipisaroiden säestämänä, nautin kuitenkin siitä mitä näin.
Olisihan aurinko taivaalla tuonnut reissuun enemmän hymyä ja naurua, mutta eihän sitä aina saa mitä tilaa. Ja tällä kertaa sain vain sen, mitä olin netin uumenista löytänyt. Sain nähdä omin pikku silmin sen, mitä olin kuvissa ihaillut.
Päivä alkoi aikaisin aamulla ja loppui siinä auringon laskiessa. Vaikka päivä sujui ehkäpä naurettavan helposti ja vaivattomasti, niin minulle jäi fiilis, että ei tälläiset järjestetyt reissut enään taida olla niitä minun juttujani. Minä en saanut kiksejä siitä, että autolla mentiin paikasta toiseen. Liiankin helppoa.
Vaikka olenkin lukuisaan otteeseen kironnut bussiasemilla, kun olen halunut selvittää bussia määränpäähän, niin ne ovat saaneet kuitenkin minussa sen seikkailija minän valtaan. Sen sisäisen tutkimusmatkailijan, jolle se oikean bussin löytäminen on kuin lottovoitto. Se on jotain, joka saa ardealiinin kuplimaan suonissani kuin virvoitusjuoman lasissani.
Vaikka päivä oli parempi kuin hostelliin makoilemaan jääminen, jäin kuitenkin harmittelemaan sitä, että miksi en sittenkään lähtenyt muutaman päivän mittaiselle vaellukselle Chiang Main kauniiseen ympäristöön.
Ehkäpä sitten seuraavalla kerralla. Ainakin minulla on hyvä syy palata takaisin.