Enkeli

Kävin Bangkokissa ihailemassa sitä ovea. Sitä pirun ovea, joka tuntui hiukan rahuhoittavan minua, mutta silti sisälläni velloi. Mustat rappuset, joita pitkin huoneeseeni nousin, tuntuivat yhtä ihanilta, kuin viime kerralla. Silti ne olivat vaikeammat mennä ylös. Joka askelma oli raskaampi kuin edellinen.

Bangkok – Khorat

Pyörittelin kädessäni uutta matkaopasta. Se kiilti uutuutta ja sivut olivat tyhjiä. Yritin muistella, mitä olin edelliseen kirjaani merkannut. Mitkä olivat niitä paikkoja, jotka halusin nähdä. Mutta muistini teki tepposen. Tai sitten se oli mieleni, joka armottoman alamollisella äänellä kuiskaili korvaani, että tää on nyt tässä. Ei kahdessa viikossa mitään kerkiä tekemään. Tää on nyt tässä.

Matkaoppaani jonka olin hukannut Myanmarissa, oli ollut täynnä paikkoja, uusia suunnitelmia suunnitelmien perään. Ja nyt edessäni oli uunituore kirja. Se ei ollut sateessa nokkiinsa ottanut kupruinen opus, josta oli kannet melkein irtoamaisillaan.

Lähdin suhaamaan, kuin viimeistä päivää. Ilman mitään järkevää suunnitelmaa.

Prasat Phanom Historical Park

Kävin Khoratissa, jonka lähistöllä oli kaksi temppelialuetta, jotka halusin nähdä. Vaikka ne olivat hienoja ja vaikuttavia, niin silti minulla oli fiilis, että niistä puuttui jotain. Tai sitten olin hukannut jotain. En olut se sama itseni, joka olin ollut kuukautta aikaisemmin.

Minulla ei ollut mitään kiinnostusta kaivaa kameraani repun uumenista ja ikuistaa niitä polkuja, joita tallasin usvassa.

Vaikka Khorat oli miellyttävä kaupunki, en jaksanut nähdä sitä vaivaa, että minulla olisi ollut paikasta jotain muutakin muistoja, kuin päiväkirjani merkinnät ja ajan saatossa haalistuvat muistikuvat.

Se, miten liikuin paikasta toiseen oli niin epämääräisen epäselkeätä. Kuin olisin menettänyt kyvyn ajatella järkevästi, taloudellisesti ja ajallisesti.

Phimai Historical Park

Phimai Historical Park

Istuin Chanthaburin bussiasemalla ja olin niin hukassa, kuin ihminen vaan voi olla. Olin väsyneempi kuin aikoihin ja edellisen yön pari nukuttua tuntia lisäsi univelkojani. Olin taas mennyt sen halvimman majapaikan perässä.

Yritin kirjoittaa ajatuksiani ylös. Ajatuksia, joista sain ylös vain yhden sanan. Sanan, joka ei edes kuvannut sitä tunnetta, mikä sisälläni hurrikaanin tavoin roihusi.

Olin jo luovuttamassa. Ajattelin, että jos se bussi ei kohta tule, hyppään viereiseen bussiin joka veisi minut takaisin Bangkokkiin. Siellä minua odottaisi ovi, se helvetin ovi. Tai suuntaisin takaisin pohjoiseen, missä minua odottaisi munkkipoika aurinkoisen hymynsä kanssa. Mutta olisinko minä tarpeeksi aurinkoinen tuomaan iloa hänen päiviinsä?

Bussini saapui, reippaasti myöhässä ja minä heitin rinkan selkääni. En ollut varma askeleistani. En muista, olinko tämän reissun aikan tuntenut kertaakaan yhtä haparoivia askeleita. Jos olisin ollut nuorempi, olisin heittänyt rinkkani maahan ja poistunut kiukuspäissäni paikalta. Vihaisena itselle siitä, kun en tiennyt mitä minä teen. Minne hittoon minä olen oikein menossa?

Kuin tyhjästä, eteeni asteli jumalan taideteos, jonka jokainen ääriviiva oli täydellisesti harkittu. Enkeli, joka sai oloni hyväksi ja rennoksi yhdellä hymyllä.

Hymyllä, jonka nähdessäni tiesin, että ei sillä mitään väliä ole minne minä seuraavaksi menen. Kunhan vain menen ja elän elämääni. Sillä ei ole mitään väliä miten hukassa minä olen ollut, se on vain kipua joka muistuttaa minua siitä, miten antoisa tämä vuosi on minulle ollut.

Yksi hymy. Se riitti siihen, että tiesin kuka minä olen ja mistä minä tulen. Yksi hymy ja tiesin minne minä menen.

Mainokset

Ovi

Sade ropisi aika ajoittain ja minä istuin hostellinin ulkopuolella, ihailin tunnista toiseen vastapäisen talon ovea. Yhtä helvetin ovea, joka sai suupieleni kaartumaan ylös ja silmäni säkenöimään.

En tiedä mitä siinä ovessa oikein oli, oliko vain sen hento kauneus, mutta joka kerta, katseeni siihen luotua tunsin jollain oudolla tavalla jotain tyyneyttä sisälläni. Olin sitten kastunut litimäräksi kulkiessani vilkkaita katuja tai hyttysen puremia raapiessani pienten kirosanojen säestämänä mieleni tyytntyi ja tunsin kuinka kehostani lähti hiljalleen jokainen kireys, mitä kiireinen päivä oli aikaan saanut.

Samalla seinustalla oli oven lisäksi ikkuna, kuten kaikissa taloissa. Tässäpä talossa sekin piti sisälläänsä jotain rauhoittavaa, jotain jota jaksoin aamusta iltaan ihailla. Yhtä helvetin ikkunaa, jonka ulkopuolella roikkui päivästä toiseen samat vaatteet.

Koska olin jo aikaisemmin Bangkokissa käynyt, minulla ei ollut tarvetta juosta nähtävyyksien perässä ja rehellisesti sanottuna, minua ei yhtään edes kiinnostanut. Ehkäpä siksi saatoin leijonanosan päivästä vain istua aloillaan ja ihailla sitä pirun ovea. Antaa mielen levätä ja ajatusten tyynytyä.

Viime kerrasta tutut temppelit, jotka päivittäin ohitin eivät saaneet minussa enään mitään tunteita aikaiseksi. En enään ihaillut kaarevia kattoja tai kullattuja ikkunoiden karmeja. En tiedä, oliko syynä se, että minulla oli fiilis, että nyt vain hukataan aikaa pelkästään odottelemalla yhtä Myanmarin viisumia, vai oliko sittenkin syynä päivittäiset sadekuurot ja tummat pilvet, joiden lomasta saattoi hetkellisesti nähdä vilkaisun auringosta. Vai olinko vaan niin väsynyt viimeisistä viikoistani Austraaliassa, että minulla ei ollut oikeasti enään yhtään energiaa.

Silti, aina hostellille palattua tunsin sitä tyyneyttä ja hyvää oloa. Se kiroilu, jota mielessäni manasin viisumin takia tuntui aivan yhtä tyhjältä.

Vaikka maa poltti jalkojeni alla ja tunsin suurta palavaa intoa lähteä kohti uusia seikkailuja, hostellin mustia puisia rappusia noustessani ylös huoneeseeni, ajattelin entä sitten. Minähän voisin olla täällä vaikka kuukauden.

Hymyilin ja vilkaisin ikkunasta ulos, sateen kastelemaa ovea, märkiä vaatteita ikkunalla ja tunsin vatsanpohjassani tutun tunteen. Nälkä. Mikä ihana teko syy lähteä uudelleen vilkkaille kaduille ja antaa sateen kastella minut vielä uudelleen. Kuitenkin hostellille palattuani minua olisi taas vastassa sama tuttu ja rauhoittava ovi. Ovi, jota viimeisenä päivänäkään en lakannut ihailemasta.

Viimeinen silaus

Olin lähtöpisteessä. Olin taas siellä mistä reissuni alkoi. Tunsin suurta intoa ja samalla suunnatonta haikeutta, olihan matkani lopussa.

Oli aika ottaa viimeisistä päivistä kaikki irti ja sen todellakin tein. Vaikka jalkani huusivat väsymyksestä, suuntasin ahnaasti paikasta toiseen, imien itseeni kaiken sen, mitä Bangkokin yhdellä vilkkaimmalla aluella oli tarjottavanaan.

Olisi ollut, ehkä järkevää kulkea nähtävyyksistä toiseen tuk tukilla, mutta en sitä tehnyt. Halusin kulkea kaduilla, puikkelehtia liikenteen seassa sekä kulkea puistojen läpi, istahtaen hetkeksi alas nauttien auringossa sulavasta jäätelöstä, tuntien uteliaiden paikallisten katseet selässäni.

Nautin siitä, kun ylitin vilkkaan kadun nostamalla käteni merkiksi, että minähän menen nyt, joten herra on hyvä eikä aja päälleni. Nautin siitä, miten kadut täyttyivät entisestään auringon laskeuduttua, tuoden nenääni aivan uskomattoman hyviä tuoksuja ruokakojuista, joista en vieläkään ottanut mitään selkoa. Nautin, minä todellakin elin kuin viimeistä päivää.

img_8966

Chinatown

Minua on aina kiehtonut Kiina, varmaankin siksi, koska pienenä tyttönä en tiennyt muiden maiden olemassaolosta mitään. Oli vain Kiina punaisineen taloineen ja kauniisti kaarelle kohoavineen kattoineen. Se oli minun kuvani ihmeelisestä aasiasta.

Yöpyminen Chinatownissa oli aika hyvä veto tähän saumaan, kaipuu Balille hellitti kun pääsin pienen tytön unelmien ympäristöön, saatoin jopa hetkeksi kuvitella olevani Kiinassa, pakoillen todellisuutta tulevasta arjesta ja rankoista kuukausista, joita minulla on vielä edessä ennen lähtöä Uuteen-Seelantiin.

Gate of China Town

Gate of China Town

Wat Suthat on Thaimaan suurin temppelirakennus, joka perustettiin 1807 ja valmistui vasta 27 rakennusvuoden jälkeen, Rama VII:n kaudella. Temppeli kuuluu Thaimaan kuuden tärkeimmän joukkoon, jota oli hiukan vaikea ymmärtää, olinhan lisäkseni alueella vain muutama muu turisti joiden kasvoilta oli luettavana aivan sama ihmetys kuin omastani. Missä kaikki ihmiset ovat?

Temppelialue oli todella kaunis yksinkertaisuudessaan ja selkeydessään. En tiedä mistä ihmeen sivuovesta alueelle pujahdin, mutta sisäänpääsymaksua en missään vaiheessa maksanut. Noh, tulipa säästettyä se 20 THB.

Wat Suthat

Wat Suthat

"Nälkiintynty Buddha"

”Nälkiintynty Buddha”

Temppelialueen pohjoisen sisäänkäynnin vieressä sijaitsee suuri punainen Giant Swing, joka muistutti enemmän porttia kuin keinua. Keinun uskonnollinen merkitys liittyy vanhoihin brahmiiniseremonioihin joilla kunnitoitettiin hindulaista Shiva-jumalaa. Kuulemma uhkarohkea keinuminen johti toisinaan kuolemaankin.

img_9089

Vanha keinu korvattiin uudella, täsmällee samanlaisella vuonna 2006

Wat Mangkon Kamalawat oli kiinalaistyyppinen temppellialue joka rakennettiin 1871. Alueella oli kiinalaisen perinteen mukaan lohikäärmeitä, pyhimyspatsaita ja värikkäitä ornamentteja. Kiinalaisesta perinteestä huolimatta, pääalttarilla komeili Buddha-patsaita.

Täälläkin sain olla ainoana turistina, istua penkillä juoden jäätetä ja katsellen paikallisia jotka olivat tulleet rukoilemaan. Vaikka mistään en mitään ymmärtänyt, rituaalit joita he tekivät olivat mielenkiintoisia, kuten aina. Jotkut tyytyivät vain pelkkään suitsukkeeseen, toisilla oli mielessä vähän vaativammat rukoukset, tavarapaljoudesta päätellen.

Buddhia

Buddhia

Wat Traimit kuuluu Bangkokin yhtiin suosituimpiin nähtävyyksiin, jonka erikoisuutena ja vetonaulana on suuri, kolmemetrinen täyskultainen Buddha. Valkoinen rakennus jonka sisällä tunnettu Buddha istui oli jo sinäänsä vaikuttava näky auringon paisteessa. Kulta ja valo, kimalteleva yhdistelmä joka saa aina sanattomaksi.

Sisällä istuva ja tarkasti vartioitu Buddha on täysikultainen, joka löydettiin 1950-luvulla. Tarinan mukaan patsas olisi tehty 1200-luvulla ja piilotettu burmalaisilta valloittajilta valamalla se sementiin Ayutthayssa 1700-luvun lopulla. Vaikka Buddha on 18 karaatin kultaa ja painaa 5000kg, niin se ei tenhyt minuun suurta vaiktutusta. Samanlainen kuin muutkin näkemäni Buddhat, tosin maailman arvokkain uskonnollinen patsas. Enemmän olin innoissani rakennuksen sisäkatoista ja tavattoman kauniista seinistä. Nyt tiedän millaisen kuvion haluan kattoon..

Wat Traimit

Wat Traimit

Kultainen Buddha

Kultainen Buddha

Wat Ratchanadda oli suuri sokkeloinen temppelialue, jota on kehuttu todella kauniiksi iltavalaistuksessa. Minä menin sinne päivällä, auringon vielä porottaessa korkealta taivaalta ja kehuttu kauneus jäi kokematta. Silti temppelialue oli vaikuttava, suuri ja hiljainen. Kuten jo olin tottunut, sain täälläkin tepastella aivan rauhassa.

Alueen kohokohtana on korkea Loha Prasad rakennelma jonka syntyhistoriaan kuuluu numerologiaa, koska sen 37 taivaaseen kohoavaa tornirakennelmaa syboloivat 37:ää valaistukseen johtavaa hyvettä.

Ennen aluellta poistumista palasin vielä paikkaan, jossa on suuri Buddha patsas, rakennukseen jota kutustaan nimellä Bot. En tiedä miksi menin sinne, halusinko vain olla hetken hiljaa ja rauhassa, vai suojassa kuumalta auringolta. Olkoon syy mikä tahansa, niin kuitenkin olin siellä tovin. Jostain kummasta Buddhan katseleminen ja hiljaisuudesta nauttiminen tuntui älyttömän hyvältä. Poistuessa rakennuksesta minua käveli vastaan munkki joka pyysi kättäni ja sujautti ranteeseen nauhan, toivottaen voimia ja hyvää loppumatkaa kotiin. Olin hämmästynyt.

Loha Prasad

Loha Prasad

Viimeisenä nähtävyytenäni oli Wat Saket eli Golden Mount. Aluksi mietin että en mene tänne, mutta kerran olin ihan nurkilla ja näin jo kaukaa kultaisen huipun, niin typeryyttähän se olisi ollut, jos en olisi täällä käynyt. En oikein tiennyt mikä minua odottaa, joten odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla ja yllätyin positiivisesti siitä, mitä alue piti sisällään. En siksi että tarjolla olisi ollut kultaa ja kimallusta, vaan maisemat jokta avautuivat hiljalleen ylös kiivetessä olivat upeat, näky yli Bangkokin.

img_9180

78 metriä korkea kukkula oli kuningas Chulalongkornin aikaan Bangkokin korkein rakennus.

Huipulla

Huipulla

Ero

Ja niin kaikki loppuu aikanaan, kuten minun ja ystäväni yhteinen matkamme. Olimme matkustanee yhdessä 33 päivää ja tuntui väärältä, että lentokentällä tiemme erkanivat. Minun matkani jatkui Thaimaahan ja ystäväni Malesiaan. Minne aika oikein katosi? Juurihan me lähdimme ja nyt edessä oli viimeinen yhteinen matkamme, matka lentokentälle.

img_8734

Autossa oloni tuntui haikealta, ohittaa tutuksi tullut huoltoasema ja viilettää mutkittelevaa vuoristotietä, tietä jota pitkin olin aikaisemmin kulkenut mopon kyydissä takamus hellänä. Aluksi pelkäsin Balin liikennettä ja mopon kyydissä istumista, mutta nyt, kuten viime vuonnakin, rakastin sitä. Tuntea se, miten mopo kaartaa mutkissa ja puihkelehtii liikenteen seassa. Tarrautua kiinni kuskiin ja antautua vauhdin huumaan. Fiilis, että on elossa. Vain minä ja kuski, matkalla jonnekkin.

Mutta ei, minä istuin turvallisesti auton takapenkillä ystäväni oikealla puolella.

Tällä kertaa emme ottaneet turistibussia, vaan maksoimme ystävällemme ja hänen kaverillensa saman verran, mitä turistibussi olisi maksanut. Maksoimme mieluummin ihmisille, jotka tunnemme, mitä raha-ahneelle bussikuskille, joka tuskinpa olisi matkan aikana pysähtynyt syömään kanssamme aamiaista ja juomaan kupin kuumaa teetä. Saati sitten kantanut rinkkani lentokentälle ja toivottanut hyvää matkaa halauksien kera.

© Varjossa +39

Apinat valtasivat automme

Liian vähäisten yöunien ja uuvuttavan matkustuspäivän jälkeen löysin itseni Bangkokin lentokentältä, josta otin junan Hualamphonin asemalle. Junan lähtöä sain odotella reilut 20 minuuttia, jona aikana kerkesin koota ajatuksiani ja polttaa muutaman tupakan juoden kylmää jääteetä, teetä johon olin tullut riippuvaiseksi.

Junamatka sujui hyvin, katselin väsyneenä, mutta intoa puhkuen maisemia ja nautin todellakin siitä, että sain istua junan penkillä kunnellen kiskojen kolinaa. Aamulla tuntemastani apeasta mielestä ei ollut murustakaan jäljellä. Huomasin jopa hymyilevän todella leveällä, hampaat paljastavalla hymyllä.

img_8954

Junalippu 20 THB

Junassa ei ollut tungosta

Junassa ei ollut tungosta

Olin varannnut seuraaviksi kolmeksi yöksi hostellin Chinatownista pelkästään sijainnin takia, kaikki se mitä halusin nähdä, sijaitsi kävelymatkan päästä sieltä. Hinnat olivat korkeampia mitä vanhassa kaupungissa, mutta eivät kuitenkaan aivan älyttömän kalliita. Olin valmis maksamaan sen muutaman euron enemmän, jotta sain yöpaikan sieltä, mistä sen halusinkin.

Chinatown oli juuri sitä mitä nimi kertoo, tuntui pikemmin siltä, että olisin ollut Kiinassa mitä Thaimaassa.

Hostellissa yö n. 8€

Hostellissa yö n. 8€

Tuntui oudolta olla yksin, olinhan jo kerinnyt tottumaan siihen, että vieressäni on ystävä jonka kanssa voi jutella tai olla vain hiljaa jos siltä tuntuu. Ja nyt olin hiljaa, en siksi että minusta tuntui siltä, että on parempi pitää suu kiinni, vaan siksi, koska ei ollut ketään kenen kanssa jutella. Vaikka tuntui haikealta erota ystävästä, olin kuitenkin innoissani siitä, että jatkoin matkaani yksin. Niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin.

Yksin matkaa tehdessä on omat hyvät ja huonot puolensa, onneksi kolme päivää näytti vain ne hyvät puolet. Muistan liiankin hyvin viime vuodelta ne hetket, kun kaipasi sitä ystävää siihen vierelle. Ja tietenkin ne hetket, jolloin nautin siitä, että lähdin yksin. Se fiilis, että on voittanut itsensä, omat pelkonsa on aivan jotain älyttömän koukuttavaa.

Ystävän kanssa sinulla on aina joku, jolle puhua, joku jonka kanssa lähteä syömään ja joku, joka auttaa jos itse ei kykene tekemään jotain. Ystävä luo turvaa tuntemattomille kaduille ja antaa uskoa siihen, että me pärjätään yhdessä. Ystävän kanssa hostelli jonka seinillä juoksee torakoita ei tunnu niin kamalalta murjulta, mitä yksin siellä ollessa se olisi voinut tuntunut. Ystävän kanssa matkatessa liikkuminen ja majoittuminen on halvempaa. Ravintolassa voi tilata sen ison oluen puoliksi ja nauraa paikallisille ilman, että pitää selitellä miksi nauraa.

Leipää ja sirkushuveja

Temppeleiden lisäksi tarvitsimme muuta nähtävää ja koettavaa, jotta emme turtuisi niihin liikaa. Lähdimme jo tutuksi tulleesta vanhasta kaupungista kohti keskustaa, näkemään toisenlaista Bangkokkia.

Hyppäsimme kanaaliveneen kyytiin Phra Arthit:ltä, joka sijaitsee lähellä Phra Sumen linnoitusta, ja jäimme pois kyydistä Shatrnilla, joka sijaitsee lähellä Saphan Taksin metroasemaa. Kyyti maksoi 15 THB.

Hyppäsimme kanaaliveneen kyytiin Phra Arthit:ltä, joka sijaitsee lähellä Phra Sumen linnoitusta, ja jäimme pois kyydistä Shatrnilla, joka sijaitsee lähellä Saphan Taksin metroasemaa. Kyyti maksoi 15 THB.

Kävimme katsomassa Jim Thompsonin kotitaloa, josta oli tehty museo vajaat 10 vuotta hänen katoamisen jälkeen. Hän oli Amerikkalainen silkkiasiaintuntija, joka katosi salaperäisesti vuonna 1967 Cameroon- kukkuloille Malesiassa. Thompson tuli Thaimaahan toisen maailmansodan jälkeen ja palasi pian ensimmäisen vierailunsa jälkeen ja jäi asumaan pysyvästi. Hän kehitti thai-silkin valmistusta ja jalostusta, hankki antiikkia ja taidetta. Kodikseensa hän kunnosti ja keräsi kuusi vanhaa tiikkitaloa, joista viisi taloista on peräisin Ayutthaysta ja ne ovat 75-200 vuotta vanhoja. Kuudennen talon hän löysi joen toiselta puolelta.

Pääsymäksy alueelle oli 100 THB joka sisälsi pakollisen opaskierroksen.

image44

image47

Jokainen meistä on kuullut tarinan jos toisenkin thai-hieronnasta, ja niin olen minäkin. Oli aika kokeilla mitä siellä verhojen takan oikein tapahtuu, ja nyt en puhu niistä ”happy ending” hieronnoista. Oma mielikuvani thai-hieronnasta oli sellainen, että minua väännellään ja käännellään jokaiseen ilmansuuntaan ja lopuksi hypitään tasajalkaa selkäni päällä.

Heti alussa, kun saavuimme hierontapaikalle ja verhot takanamme suljettii, purskahdin hervottomaan nauruun, patjalla lojuvat vaatteet, jotka meidän tuli pukea yllemme, herätti hilpeyttä. Miten päin nämä oikein puetaan? Mitä seuraavaksi tehdään?

Hieronta oli melkein sitä, mitä olin sen kuvitellut olevani, ei tosin niin rajua raajojen vääntelyä tai selän päällä pomppimista. Hieronnan hinnaksi tuli 200 THB / 1 h

image48

Odotukset Thaimaalaisesta ruoasta olivat korkeat, ja vain muutamaan otteeseen sain pettyä siitä, mitä eteeni kannettiin. Ruokailumme jäi vain katukeittiöihin, jätimme suosiolla ruokakärryt huomioimatta, koska emme saaneet mitään tolkkua niistä koukeroista, joilla tarjottavana oleva ruoka oli nimetty. Ja välillä ei edes ottanut mitään tolkkua siitä, mitä ruoka piti sisälläänsä, vaikka katsoikin höyryävään pataan. Joka kerta kun ohitimme paikan jossa myytiin ruokaa, nuuhkaisin ilmaa ja mahani alkoi möyryämään siihen malliin että olisi aika syödä.

image49

Kullan kimallusta

Olin myyty nähtyäni ensimmäisen temppelin, mutta rajansa kaikella, päivässä tuli temppelikiintiö täyteen. Sitä alkoi turtumaan siihen tajuttomaan kullan ja kimalluksen määrään mitä näki.

Wat Indrawihan temppeli

Wat Indrawihan temppeli

Onneksi ensimmäinen temppeli, jossa kävimme oli vaatimaton Wat Mahathat, jota ei edes kaikissa kartoista löytänyt. Tai oikeastaan se oli buddhalainen yliopisto, jonka alueella sijaitsi kaksi isoa kappelia. Minusta se oli aivan uskomattoman hieno paikka, valkoiset seinät ja kaarevat katot. Kultaiset ikkunakarmit ja sisällä olevat Buddhat. Todellakin, tämä tyttö oli yhtä hymyä.

Pahuuta vastustava Buddha istuu lootusasennossa, vasen käsi sylissä ja oikea käsi on edessä, sormet maahta kohti.

Pahuuta vastustava Buddha istuu lootusasennossa, vasen käsi sylissä ja oikea käsi on edessä, sormet maahta kohti.

Wat Pho:ssa käytyä ymmärsin, miksi joitakin temppeleitä ei mainita kartoissa, saati sitten matkaoppaissa. Näky joka minut kohtasi, astuessani temppelialueelle oli aivan jotain uskomatonta. En ollut eläessäni nähnyt mitään vastaavaa, en voinut kuin ihmetellä ympärilleni.

Wat Po

Wat Po

Wat Po on Bangkokin laajin ja vanhin temppeli. Kiinalaisvaikutteisella temppelialueella on Thaimaan pisin lepäävä Buddha, jolla on pituutta 46 metriä. Alueelle oli sisäänpäsymaksu 100 THB.

Wat Phra Keo

Wat Phra Keo

Luulin jo Wat Pon:n nähtyäni nähneeni kaiken, mutta en. Wat Phra Keo oli uskomattoman iso ja aivan uskomattoman upea paikka. Ei ole sanoja, jolla kuvailisi paikan kauneutta, sitä hehkua jolta auringon paisteessa kimaltelevat seinät ja pylväät näyttivät. Jos yksi Buddha saa minut hymyilemään, tämä paikka sai minut pökerryksiin, hymyilemään kuin hullu.

image41
Wat Phra Keo on yksi Bangkokin suosituimmista nähtävyyksistä, sisäänpäsymaksu oli 500 THB, matkaoppaamme, joka oli painettu vuonna 2012, mainitsi hinnaksi vain 250 THB. Maksoi mitä maksoi, me halusimme nähdä paikan. Niin moni muukin. Alueelle vaadittiin olkapäät peittävä paita ja nilkkoihin asti ulottuvat housut tai hame.

Kinnaree-hahmo on puoliksi nainen, puoliksi lintu.

Kinnaree-hahmo on puoliksi nainen, puoliksi lintu.

Valkoisten muurien ympäröimä alue kätki sisälleensä sateenkaarenvärein koristellun Wat Phra Keon, jonka rakentaminen alkoi Bangkokin siirryttyä Thaimaan pääkaupungiksi vuonna 1782 sekä Chakri-dynastian palatsialueen. Muurien ulkopuolella oli paljon huijareita, jotka väittivät että paikka on kiinni, koska on pyhä Buddhan päivä.

image43

 

Majoitus ja perille pääsy

Bangkokin kansainvälisellä lentokentällä passintarkastus ja ulospääsy sujui jouhevasti, ei uskoisi että kyseessä on Aasian lentoliikenteen keskus.

Lentokentältä hostellille löytäminen sujui ongelmitta, noudatimme vain ohjeita, jotka olimme saaneet hostellivarauksen yhteydessä.

Lentokentän alakerrassa sijaitsevalta junalla-asemalta lähdimme sinisellä linjalla Pahya Thai asemalle 45 THB/hlö ja sieltä otimme taksin hostellille 150 THB 2/hlö

image23

Hostellimme, Born Free Hostel sijaitsi vanhassa kaupungissa Sam Se Soi 6 kadulla, joka oli rauhallinen ja kapea sivukatu Th Samsen tien varrella. Yöstä maksoimme 194 THB/hlö

Hostelli oli siisti ja rauhallinen. Siellä vallitsi rento ja ystävällinen tunnelma. Alakerrassa oli yleiset tilat sekä keittiö, josta löytyi tarvittavat välineet ruoanlaittoon. Dormit oli sijoitettu toiseen ja kolmanteen kerrokseen ja kerrosten välistä löyti peseytymistilat, länsimaalaisen vessan kera.

Huoneemme oli 10 hengen dormi, joka oli siisti ja selkeä. Kerrossängyt olivat tukevaa puuta, patja oli oikein loistava ja tyyny omaan makuun liian kova. Huoneessamme ei ollut ilmastointia, katossa oli tuulettimet ja kerrossänkyjen alapetiin oli asennettu omat pienet tuulettimet. Hostellissa olisi ollut myös tarjolla dormi ilmastoinnilla, jota meille tarjottiin sisään kirjautumisen yhteydessä, mutta emme ottaneet tarjousta vastaan.
Bangkokissa oli todella kuumaa ja kosteata, yöt olivat hankalia. Ainakin minulle. Tuli kyllä moneen otteeseen kirottua ilmastoinnin puutetta.

image24

Aamupala ei sisältynyt huoneen hintaan, sen kävimme syömässä
Nancy’s home nimisessä paikassa, joka sijaitsi lähellä hostelliamme. Aamiainen maksoi 50-75 THB.

image25

Kaupunki herää eloon

Krung Theep eli Enkelten kaupunki on paljastanut kasvonsa, ja minä pidän. Pidän ja paljon.

image11

image15

image21

Kokemukseni Aasiasta sijoittuvat vain Indonesiaan, Singaporeen ja Intian Goalle, joten loin mielikuvani Bangkokista niiden perusteella, sekä nähtyjen kuvien ja kuultujen juttujen perusteella.

Kuvittelin kaaottisen, meluisan ja äänekkään liikenteen. Sotkuiset kadut ja haisevat kujat. Ja ne huorat, eiköhän ne kuulu jokaisen mielikuvaan Thaimaasta.

image19

image12

image13

Olen todella yllättynyt, odotin jotain muuta. Odotin jotain, jotain mitä tämä ei ole. Mielikuvani Bangkokista oli aivan erilainen, mitä nyt olen saanut nähdä.
Liikenne on kaoottista, mutta hallittua sellaista. Kadut eivät lainehdi paskassa. Roskiksia on melkein joka kadun kulmassa, ja useimmiten ne roskatkin ovat sinne laitettu.

image14

image17

Vanha kaupunki on likipitäen sellainen, kuin olin kuvitellut, mutta uusi kaupunki oli jotain muuta. Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, en odottanut niin sivistynyttä paikkaa. En osannut mielikuvissani kuvitella mitään vastaavaa, mikä nyt näin jälkikäteen naurattaa. Sorruin itsekkin samaan ansaan, josta olen yrittänyt saada muita pois. Kuvitella nyt Aasian metropolia, miljoonakaupunkia paskaiseksi kylän pahaseksi, jossa ei ole sivistystä muualla kuin kirjastossa.

Perillä

En ole vielä sisäistänyt sitä, että olen täällä Bangkokissa. Tiedän että olen. Näen, haistan ja kuulen sen. Mutta jokin minussa ei ole päässyt tänne asti.

image

Olen väsynyt. Voisin kaatua koko pituuttani sänkyyn ja nukkua. Nukkua lennoilta kerätyt velat pois. Ihoni on nihkeä ja jokainen lihakseni kaipaa lepoa. Hartiat kiroavat rinkan painoa, ja minä kiitän hiljaa mielessäni sitä, että tulevalla lennolla painorajoituksena on se 15 kiloa. Ties mitä turhaa ja painavaa olisin vielä pakannut mukaan.

image3

Kuuman kostea ilma, meluava liikenne ja paikka paikoin ruoalta, kukilta ja suitsukkeilta tuoksuva Bangkok ei ole vielä yllättänyt eikä myöskään pettänyt.

En osaa vielä sanoa, mitä mieltä kaupungista olen. Olen väsynein silmin katsellut hostellin lähistöä, ihmetellyt temppeleitä ja seikkaillut pikkukujilla.

image4

image5

Thaimaalaisesta ruoasta odotan todella paljon. Ensimmäinen ateriani katukeittiössä oli hiukan pettymys, mutta ahneesti sen sanaakaan sanomatta söin. Odotin makujen sinfoniaa, mutta maistoin vain liian voimakkaan kalan. Maun, josta en pitänyt mutta en myöskään vihannut.

image9