Golden Rock

Aluksi olin suunnitellut kiertäväni paikan kaukaa. Missään vaiheessa se ei tuntunut mitenkään kiinnostavalta. Yksi kullanväriseksi maalattu kivi, mitä kiehtovaa siinä muka oikein olisi? Olin nähnyt sen niin monessa valokuvassa ja se riitti minulle.

Ja silti löysin itseni sieltä. Vaikka en ollut kuullut kenenkään turistin kehuvan sitä. Koska minulla oli aikaa, niin yllätyksekseni olin alkanut ajattelemaan paikalla käymistä. Ajattelin, että pitihän minun nähdä paikka, joka on Myanmarilaisille pyhä.

Paikka, jossa on yksi kivi. Paikka, jonne matkustetaan maan toiselta puolelta. Istutaan bussissa se 20 tuntia ja ikuistetaan itsesä kiven juurelta.

Kylä, jonka kupeessa kyseinen kivi oli, oli kuin mikä tahansa suuren nähtävyyden ympärille rakennettu alue. Koska kyseessä oli paikallisille suuri ja tärkeä paikka, niin suurin osa ns. turistikrääsästä oli tarkoitettu juuri heille.

Kylänpahanen kuten osasinkin odottaa, oli aivan kamala paikka, jossa ei ollut mitään muuta kuin metritolkulla kojuja kojujen perään. Mutta tämänhän osasin jo odottaa, joten mitään suuria pettymyksiä en kokenut.

Itse luostarialue oli omaan makuuni todella masentava. Vaikka kaunis se paikoitellen olikin, niin en pitänyt siitä fiiliksestä minkä se minussa aikaan sai.

Koska olen nainen. Juuri siksi.

Minulla ei ollut oikeutta mennä temppelin tiettyyn osiin, saati edes lähelle sitä kiveä. Sille pyhimmälle tasanteelle, jossa olisin saanut omin pikku kätösin kiveä koskettaa. Se oli vain miehille.

Silti joudin maksamaan pääsylipusta saman verran kuin miehet.

Ymmärrän sen, että turistina en ole tervetullut joihinkin paikkoihin. Tai sen, että en kuuluu tiettyyn uskontokuntaan, niin en pääse jonnekkin. Mutta se, että olen nainen tekee minusta vähäpätoisemmän jumalan edessä. Sitä minä en ymmärrä. Enkä tule koskaan ymmärtämäänkään.

Juttelin tovin paikallisen kanssa, joka tunsi alueen kuin omat taskunsa. Puhuimme Myanmarilaisten uskonnosta ja siitä, miten se vaikuttaa heidän jokapäiväiseen elämään. Miten he pyrkivät elämään elämänsä niin hyvin, että seuraavassa elämässä he eivät synny alempiarvoisempana, kuin mitä he nyt ovat.

Olisin voinut olla hiljaa, mutta en voinut olla kysymättä. Onko se sitten seuraus huonosta elämästä syntyä naisena? Teinkö minä jotain väärin edellisessä elämässäni, kun olen nainen?

Vaihdoimme aihetta nopeasti.

Minä poistuin alueelta näkemättä sitä auringonlaskua, jonka olisin halunut nähdä. Sumu oli peittänyt alueen ja pimeys otti paikan sanaakaan sanomata haltuunsa.

Vaikka mitään suuria elämyksiä en paikassa kokenut, olin kuitenkin iloinen siitä, että siellä tuli sitten käytyä.

Mainokset