Veneretki

Mawlamyine oli pieni kaupunki joen varrella, jossa ei oikeastaan ollut mitään. Se oli perinteinen Myanmarilainen kaupunki, jossa kadut huokuivat tyhjyyttä ja muutama turisti käveli kaduilla tähyillen sumuisen joen maisemia.

Se oli paikka, jossa oli paljon vanhaa ja hiukan uutta. Usva joka vyöryi joen yltä vangitsi kaupungin hiljaiseen tyhjyyteen. Aika tuntui pysähtyvän ja elämä jähmettyi paikoilleen.

Kaupunki, jossa saattoi kuulla ranteessa tikittävän kellon ja narisevan hiekan kengänpohjien alla.

Minä kävelin päättäväisesti joen vartta kohti hostellia, jossa en kuitenkaan yöpynyt. En halunut ottaa sitä riskiä, että luteet valtaavat viimeisinä vapauden kuukausina rinkkani. En tiedä kuinka totta jokainen sana Tripadvisorissa oli, mutta maininta luteista sai minut etsimään yöpaikan muualta.

Vaikka paikassa en yöpynytkään, sain sieltä sen, miksi olin koko kaupunkiin saapunut. Venematka Mawlamyinesta Hpa-aniin.

Venematka alkoi aamulla aikaisin, mutta kuitenkin valoisaan aikaan. Pieni puinen vene liikkui hitaan rauhallisesti kohti pohjoista ja hiljalleen sumu hälveni.

Mieleni oli levollinen ja kevyt. Aaltojen lipatus ja tasaisesti keinuva vene lisäsi vain uneliaisuutani ja saatoin rennon letkeästi loikolla veneen puisella penkillä. Antaa vain ajan mennä.

Joella oli paikallisia kalastajia, jotka eivät olleet meidän venettä näkevinäänkään. Tai sitten he olivat vain niin uppoutuneita omaan työhönsä, että yksi vene sinne tai tänne ei heidän maailmaansa mullistanut.

Toisinaan rannalla näkyi lapsia, joiden iloiset kiljahdukset sai suupieleni kääntymään vielä lähemmäksi korvia. Se oli sanaton sopimus. He vilkkuttavat meille ja minä vilkutan heille.

Myanmar näytti hiljalleen oman kauneutensa. Sen, miksi niin moni on sen pauloihin joutunut.

Myanmar on kuin kiukutteleva neiti. Yhdellä hetkellä olet korvia myöten rakastunut ja seuraavalla kerralla haluat mahdollisimman kauas koko paikasta. Olisit valmis repimään koko maan irti maailmankartalta ja polttamaan matkaoppaasi roviolla.

Kunnes sydämesi sulaa uudelleen, kun Myanmar hiukan vain keikistelee edessäsi. Viattoman veikeästi. Ja olet taas polttanut näppisi. Eiliset huudot ovat hiljentyneet korvissasi ja tunnet taas sen janon.

Ei pahaa ellei jotain hyvää.

Mainokset