Kuppi teetä ja pullo kirkasta

Oli aika sanoa Pekingille hyvästit ja hypätä junan kyytiin, palata Hongkongiin. Sinne mistä kaikki alkoi.

825

21 tuntia junassa meni yllättävän nopeasti. Olin varautunut puuduttavaan matkaan, jossa kerkiän lukea ja järjestellä matkan aikana ottamat valokuvat ja hiukan valmistautua tulevaan. Ja tietenkin nukkua. Milloinka sitä oppii sen, että mikään ei mene niin kuin on sen suunnitellut menevän?

829

Junamatkasta tuli jotain muuta, kuin olin sen olettanut olevan. Paljon parempaa, jotain minkä kokee vain kerran elämässä. Jotain, jota ei oikein uskonut todeksi, jotain mitä jaksoi ihmetellä siinä illan mittaan, hymyillä ja todeta, että onpas sitä taas jouduttu ihmeellisen tapahtuman keskelle.

828

Astuessani vaunuun, jossa meidän oli seuraavat 21 tuntia määrä matkustaa, meitä odotti vanhako paikallinen mies, mies joka ei puhunut sanaakaan englantia, mutta sanottavaa hänellä oli ja paljon. Siinä sitä oltiin hiukan ihmeissämme, kun juttua tuli mutta mitään ei ymmärretty. Ainoa yhteinen kieli, minkä jokainen meistä ymmärsi oli elekieli. Ja sekin oli valitettavasti niukkasanaista.

Vaunussa oli neljän pedin lisäksi pyöytä, jolla oli vanhukset matkajuomat siististi rivissä. Kaksi pulloa paikallista viinaa ja teetä. Ennen kuin olimme edes asettuneet aloillemme, kaivaneet omat eväämme repuistamme ja valmistautuneet tulevaan, meille jo tarjottiin teetä ja toinen kirkkaista pulloista.

834
Ennen kuin teelehdet olivat kerinneet vajota mukiemme pohjaan, oli kädessämme mandariineja ja pullo kirkasta avattu, juotu ensimmäiset huikat ja toivotettu elekielellä hyvää matkaa.

Vanhus kaivoi laukun esiin ja avasi sen, näyttäen että hänellä on pulloja enenmmänkin, kun vaikutimme hiukan epäileviltä siitä, että koko pullo oli meille. Tai lähinnä kaverilleni, olihan hän mies ja minä nainen. Ja miehethän juovat keskenään, oli maa tai kulttuuri mikä tahansa.

847

Myöhemmin seuraamme liittyy paikallinen nainen, aluksi luulin hänen olevan neljäs makuuvaunumme asukkaista, mutta myöhemmin paljastui, että hän oli vain kävellyt käytävällä ja nähnyt avonnaisesta ovesta meidät ja ajatellut että me saattaisimme tarvita tulkin.

Juna jyskytti eteenpäin, vanhuksen ja kaverini pullot hupenivat, hiljalleen tasaiseen tahtiin. Välillä juotiin pieni huikka yhtä aikaan ja pistettiin pullot vierekkäin, jotta nähdään onko pinta samassa tasossa, jos oli, niin hymyiltiin ja vanhus selitti tovin jotain, mitä me emme ymmärtäneet.

Vanhus selitti paljon vanhasta kiinalaisesta lääketieteestä, siitä mitä kehon osia tulee painaa tai hieroa, jos on jotain vaivoja, kuten esim. selkä kipeänä. Nainen käänsi miehen puheesta sen mitä kykeni, välillä haettiin sanakirjasta sitä oikeata sanaa.

846

Miesten poistuessa tupakalle, nainen kysyi minulta, onko Suomessa pajonkin miehiä jotka käyttävät alkoholia ja paljon. Kuulemma Kiinassa tämä on hyvin yleinen ongelma ja siihen liittyvä väkivalta. Kuin häpeissään kysymyksen aihetta, hän kysyi sen hiukan vaivautuneesti ja hiljaa kuiskaten, vilkuillen oviaukkoon ettei vain kukaan kuule. Naisen silmät aukenivat ja pää nousi, kun kerroin, että Suomessa on aivan samoja ongelmia kuin täälläkin. Tieto siitä, että Kiina ei paini yksin alkoholiongelmien kanssa toi naisen kasvoille helpottuneen ilmeen. En tiedä miksi.

Kello läheni puolta yötä ja miesten pullot olivat tyhjiä. Oli aika siirtyä nukkumaan.

Maatessani sängylläni, tunsin sen miten, juna kolisi ja peti hiukan heilui. En voinut olla hymyilemättä. Takana aivan uskomattoman hieno päivä, hetki jota en tule koskaan unohtamaan, eikä myöskään kaverinikaan.

Junan kolinaa kuunnellessa mieleeni tuli aika, jolloin olin ystäväni kanssa reilaamassa pitkin Eurooppaa.
Emme oikein tienneet mihin ryhdyimme, olihan päätös junan kiskoille lähteminen yhden kostean ryyppyillan idea. Lähdimme ilman mitään tietoa siitä, minne menemme ja mitä teemme. Meillä oli matkassa ainoastaan kirjastosta lainattu Euroopan hostellit, joka oli pari vuotta vanha painos. Karttana oli VR:n jakama euroopan kartta, jossa näkyi vain suurimmat rautatiet. Ei muuta. Taisi meiltä jäädä niin paljon kaikkea makeata näkemättä ja samalla näimme niin paljon asioita, joita emme olisi nähneet ja kokeneet, jos meillä olisi ollut edes jokin järkevä suunnitelma matkallemme. Mutta reissu oli aivan helkutin siisti!

Mainokset

Kesäpalatsi

Matkalle lähtiessäni, olin ottanut matkaluksemiseksi kirjan nimeltään Kiinan viimeinen keisarinna, joka pohjusti minua oikein hyvin Kiinan historiaan ja elämään Kielletyn kaupungin muurien sisällä, sekä Kesäpalatsin polttoon ja sen uudelleen rakentamiseen. Elämään keisarinnan aikaisessa Kiinassa, elämämään jossa kaikki tuntui olevan täydellistä. Elämään, jossa oli paljon muutakin kuin kumarruksia ja niiauksia, mahtavia lounaita ja lukemattomia arvoesineitä.

743

Se mielikuva, mitä kirjaa lukiessani Kesäpalatsista olin muodostanut, oli todellakin aivan liiian alakanttiin luotu kuva koko paikasta. Kuvittelin sen olevan paljon pienempi mitä se oikeastaan oli. Sitä ei voinut muuta, kuin ihmetellä alueen suuruutta. Sitä miten taas jäi niin paljon näkemättä, kun aika kulki nopeammin mitä jalkasi vanhoilla mukulakivillä. Miten kylmä tuuli antoi toisen syyn palata takaisin hostellille, lämpöisen juoman pariin.

Ajan saatossa rakennusten seinistä oli punainen maali hilseillyt, joka omasta mielestäni toi paikkaan maagisuuden tuntua. Se, miten osa rakennuksista oli rakennettu keskelle kivistä kalliota oli todella uskomattoman hienoa.

737

Alhaalla avautui näkymä järvelle, joka oli usvan peitossa. Puissa roikkuvat osksat heiluvat tuulen mukana ja toivat uskomattoman näyn eteeni. Kuin katsoisin kaunista kiinalaista maalausta, kuin olisin päässyt koko maalaukseen sisälle. Näky oli maaginen. Olin lumoutunut paikan kauneudesta. Olin haltioissani.

752

774

804

Tänne on tultava uudelleen, jos satun joskun käymään Pekingissä kesällä. Voin vain kuvitella miten kaunis paratiisi tämä silloin on. Tai enköhän minä tule uudelleen oli vuodenaika mikä tahansa, jos kerran Pekingiin toistamiseen päädyn.

767

769

797

Se miten kaunis koko kesäpalatsi oli, voisin luetella peräjälkeen sanoja, kuten maaginen, taianomainen ja mieletön. Lyhyesti ja yksinkertaisesti, aivan uskomaton paratiisi.

813

Kiinan muuri

Yksi iso kivinen muuri. Aikainen aamu ja usvan peittämä maisema, joka kätki vuoria ja osia muurista, luoden uskomattoman mystisen tunnelman. Olin kuin unessa.

31

Aurinko nousi korkeammalle nostaen hien pintaan ja sai minut riisumaan takkini. Nousin puuskuttaen yhä ylemmäs ja tappelin aikaa vastaan. Kerkiänkö nähdä tarpeeksi yhtä hiton muuria, ennen kuin on aika palata takaisin.

Hetki jonka toivoin joskus toteutuvan oli käsillä. Minä kävelemässä muurilla, ihailemassa maisemia. Aika voittaja fiilis.

37

Muuri lisättiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1987 ja vuonna 2007 muuri pääsi NewOpenWorld Corporationin uusien maailman seitsemän ihmeen listalle.

35

Yleisen käsityksen mukaan Kiinan muuri näkyisi paljaalla silmällä avaruudesta. Ihmissilmä ei kuitenkaan pysty näkemään seitsemän metrin levyistä rakennelmaa niin kaukaa. Näkyäkseen avaruudesta, rakennelman tulisi olla satoja metrejä leveä, eikä sen pituus auta asiaa. Yksikään avaruuslentäjä ei ole myöskään väittänyt nähneensä muuria lennollaan, ei edes taikonautti Yang Liwei vuonna 2003. 

34

Keisarillista punaista

Vuosia sitten selasin lehteä ja näin kuvan kielletystä kaupungista. Yksi ainoa kuva riitti siihen, että halusin nähdä kyseisen paikan. Halusin seisoa punaisten muurien sisällä ja ihmetellä suurta aluetta, joka on kautta historian herättänyt ihannointia ja ahdistusta.

24

Kaupunki, jonka rakennustyöt aloitttiin vuonna 1404 Ming-dynastian kolmannen keisarin käskystä ja saatiin valmiiksi vasta vuonna 1420. Kaupunki joka avattiin yleisölle vuonna 1925. Ja minä astuin muurien sisälle 2014 hyisenä marraskuun päivänä täynnä intoa.

27

Kielletty kaupunki, kuten koko Peking on rakennettu tarkasti noudattaen kiinalaisia fengshui-periaatteita, pohjois–etelä-suuntaisesti.

28

Kiinalaisessa perinteessä leijona on oikeuden puolustaja ja pyhien paikkojen vartija, voiman, menestyksen ja ylhäisen syntyperän symboli.

25

Kielletty kaupunki nimettiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1987.

Ystävällisiä yllätyksiä

Pekingiin saapuminen hieman kuumotti, olihan mielessäni edeleenkin se mielikuva sekavasta ja sotkuisesta Kiinasta, mielikuva joka oli ja pysyi vaikka näinkin Guanzgoussa sen, minkälaista Kiinassa voi olla.

Jo juna-asemalle saavuttua olimme jo hiukan valppaina, jotenkin se pelko ryöstetyksi tulemisesta on vain niin vahva, kun astuu alueelle, joka on täysin tuntematon, etenkin illan vetäytyessä esiin, luoden jopa roskiksille pelottavat varjot.

Suhteellisen helposti kuitenkin löysimme metron, jonka oli määrä viedä meidät lähemmäksi hostelliamme joka sijaitsi hutongissa, eli vanhassa kiinalaisessa korttelissa.

7

Katu jolla hostellimme sijaitsi

En tiedä, kuinka kauan olisimme hostelliamme etsineet, ellei vastaamme olisi kävellyt nuori ja ystävällinen poika, joka apua kysyttyämme lähti saattamaan meitä. Kerran kävelimme koko kolmikko harhaan ja lopulta pääsimme perille.

Aivan uskomaton fiilis. Ventovieras ihminen lähtee opastamaan melkeinpä kädestä pitäen kahta turistia oikealle kadulle. Käyttää kännykkänsä akun loppuun navigoidessa oikeata osoitetta. Hän olisi voinut vain kättä heiluttaen näyttää suunnan minne meidän olisi pitänyt jatkaa matkaa tai pahimmassa tapauksessa kävellä ohitsemma ja leikkiä, että ei ymmärrä englantia.

Aika, jonka Pekingissä vietimme meni suurimmaksi osaksi tunnetuimpien nähtävyyksien ihmettelyyn. Ja se aika jonka kaduilla kävelimme ja imimme itseemme kiinalaista elämää oli juuri hutongeissa pyörimistä. Jotenkin se aika vain hävisi, tuntui että ei tehnyt yhtään mitään ja samalla tuntui, että oli jo liikaakin tehnyt kaikkea ja olisi aika pysähtyä hetkeksi, nauttia päivä tai kaksi pelkästä olemisesta, paikallaan olemisesta.

9

Hostellimme sisäpiha

Äänekäs kansa, sitä se todellakin oli. Kaupassa alakertaan mennessäni kuulin älytöntä älämölöä, mietin jo, että siellä on joku känninen aukomassa päätä tai pari tyyppiä ottamassa yhteen ja kunnolla. Mutta ei. Siellä oli leipätiskin myyjä huutamassa mikrofoniin ja kehumassa luultavasti leivän hyvää laatua ja tarjoilemassa maistiaisia. Outo kieli jota ei ymmärrä, ääni johon ei ole tottunut antoi taas omat luulot, jotka suuren hymyn kera rapisi pitkin lattioita.

Niin sitä viittaa heilautettiin ja pyyhittiin mielikuvat, kuvat jotka olin luonut kuulemien perusteella.

Toinen askel

Keskustelupalstoja lukiessani olin saanut sellaisen kuvan, että jopa pommin salakuljettaminen lentokoneeseen olisi käynyt näppärämmin, mitä viisumin hankkiminen Kiinaan. En tiedä miten muut ovat toimineen, mutta minä toimin ihan ohjeiden mukaan. Olin ottanut mukaani tarvittavat paperit passin valokopiota lukuun ottamatta. Unohduksesta jouduin maksamaan vain vaivaa, kun kävin läheisessä kirjastossa ottamassa uuden kopion. Ilman kädenvääntöä ja ristikuulusteluun joutumista sain viisumin, jonka ansiosta minulla on taas yksi huoli vähemmän.

Kiina, tuo lapsuuteni salaperäinen maailma kaarevineen kattoineen ja hassuineen kirjaimineen on askeleen lähempänä. Maa, joka jakaa mielipiteet, toiset halajavat takaisin ja toisia ei edes kiinnosta jalallakaan astua koko maahan. Ja nähtäväksi jää, mitä mieltä minä olen siellä käytyäni.

IMG_0235

Viisumi 60€

Kiinaan tutustumisen aloitan Hongkongista, joka on Kiinan erityishallintoalue, jolla on niin oma valutta kuin peruslakinsa. Emämaa Kiina hoitaa alueen ulko-ja turvallisuuspolitiikan. Macao on Kiinan toinen erityishallintoalue, jonne myös Hongkongin tavoin pääsee ilman viisumia. Koska passissani komeilee Kiinan viisumi, suuntaan matkani myös näiden erityishallintoalueiden ulkopuolelle.  Tai niin olisi tarkoitus.

Alustavan suunnitelman mukaan Hongkongista menisin junalla muutamaksi päiväksi Guanzhouhun, josta jatkaisin matkaani luotijunalla Pekingiin. Pekingissä olisi tarkoitus olla vajaa viikkoa ja palata takaisin Hongkongiin yöjunalla. Hongonkista lennot Pekingiin ja takaisin olisi ollut samoissa hinnoissa kuin junamatkat, ja näin matkan alussa seikkailumieltä on vaikka muille jakaa, siksi valikoin matkustustavaksi junan. Ja siinähän kerkiää nähdä myös paljon muutakin kuin lentokentän lähtö-ja tuloaulat. Voi olla että junassa mieli muuttuu ja tulee kirottua sitä, että piti olla taas niin ahne, että halusin kokea junalla matkustamisen kiinassa. Tai sitten olen vain entistä onnellisempi siitä, että valikoin juuri junassa istumisen lentokoneen sijaan.

Lyhyen Kiinan valloituksen jälkeen suuntaan matkani kohti Uutta-Seelantia. Paikkaa josta odotan todella paljon. Mutta se, miten siellä menen ja tulen on vielä auki. Rehellisesti sanottuna, minulla ei ole mitään hajua, mitä ensimmäisten päivien jälkeen teen. Olen lukenut matkaoppaita ja suunnitellut päässäni alustavaa reittiä miten kuljen maan päästä päähän. Mutta ne ovat vain alustavia suunnitelmia päässäni, paperille en ole suunnitelman suunnitelmaa raapustanut. Uskon, että aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tulleessaansa. En jaksa sen suhteen murehtia.

Jos kaikki menee oikein hyvin ja minulla on rahaa, niin suuntaan jossain vaiheessa Fijille ja Tongalle, sekä poikkean myös Australiassa. Tosin eihän sitä voi tietää miten tulee käymään. Olenko koko vuoden Uudessa-Seelannissa ja haavet palmujen alla loikoilusta Tongalla jää kokematta, tai sitten otan hatkat ja ensimmäisen kuukauden jälkeen löydän itseni Balilta joogaopettajan paperit kourassa.