Yllätyksiä

Siinä se sitten oli, ensimmäinen kosketus Kiinaan, kosketus joka taas romutti ne ennakkoluulot jotka asustivat mielessäni.

5

EXIT = päätön mies menossa ovesta sisään. Muistisääntönsä kullakin..

En oikein osaa sanoa millaiseksi Kiinan olin kuvitellut, mutta se ei todellakaan ollut sitä. Ja toisaalta Kiina oli täysin sellainen kuin sen olin kuvitellut. Todella hämmentävää. Suurin asia mistä yllätyin oli tupakointi. Olin todellakin kuvitellut, että Kiina on maa, jossa poltetaan kokoajan ja joka paikassa. Ehei, ei ainakaan täällä.

Kun kaduille katsoi, näki juuri sen, minkälaiseksi Kiinan olin kuvitellut. Ahtaita katuja täynnä ihmisiä, myyntikojuja toistensa perään, hassuja kulkuneuvoja sekä uskomaton hälinä ja meteli, johon meni tovi tottua.

Suitsukkeiden tuoksua, joka sekoittui mitä ihmeellisempiin ruokakojujen ruokiin. Toisinaan nuuhki ilmaa silmät suljettuina, nauttien maukkaista tuoksuista ja toisinaan taas pyrki pidättämään hengitystä sen sekunnin jos toisenkin.

Toisinaan kadut olivat leveitä ja selkeitä. Luoden aivan eri maailman mitä aikaisemmin oli kohdannut.

1

2

Guangzhoussa olimme tosin vain kaksi yötä, ja näinä päivinä se mitä näin, sijoittui suurimmaksi osaksi hostellin lähikaduille ja suurempien tursitikohteiden läheisyyteen.

Luulin Hongkongissa kohdanneeni ruuhkaiset metrot, mutta ei. Täällä sitä ängettiin väkisin metroon ja vedettiin vielä mahaa sisäänpäin, jotta ovet menevät kiinni. Jos ei mennyt, tönittii takanaolevia surrutta vielä tiiviimmäksi paketiksi. Aivan kamalaa ja samala kamalan ihanaa! Onneksi liikuimme rinkkojen kanssa näiden ruuhka-aikojen ulkopuolella. Onneksi! En tiedä olisinko silloin vääntänyt itkua vai en. Luultavasti olisin.

4

Guangxio Temppeli oli tuttua ja turvallista tyyliä

Ilmanlaatu tai sitten vain liikaa tupakkaa, mutta keuhkoissani tuntui oudolta, nenääni poltti ja välillä oli vaikea saada hengitettyä. Paikka paikoin taas ei ollut mitään ongelmia, mutta horisontissa häämöttävä usva kertoi sen, että ilma ei ehkä ollut sitä maailman puhtainta hengittää.

Kattoa koristavat keramiikkafriisit olivat vaikuttavia

Kattoa koristavat keramiikkafriisit olivat vaikuttavia

1890 -luvulla rakennettu Chenin klaanin temppeli poikkesi täysin muista näkemistäni temppeleistä, juuri siksi se varmaankin teki minuun niin suuren vaikutuksen. Paikka oli aivan mielettömän upea.

Mainokset

Elämää hostellissa

Hostellille saapuminen ja naisten dormiin sijoittuminen muistutti minua siitä, mitä minulla on oikein edessä. Lukemattomia öitä huoneissa, joissa on tuntemattomia ihmisä ja jokaisella on omat tavat ja menot. Miten paikasta toiseen liikkuminen ja vieraassa sängyssä nukkuminen tulee olemaan uuvuttavaa ja samalla se suola, miksi tähän ryhdyin. Koskaan ei voi tietää mitä seuraava päivä tuo tulleessaansa. Minkälaisia huonetoverini ovat ja miten hyvin missäkin paikassa viihdyn.

Olen aina tykännyt enemmän sekadormeista mitä naisten dormeista. Miehet osaavat olla huomaavaisempia ja siistimpiä. Tavarat eivät ole levitettynä joka paikkaan ja toisten kunnioitus on aivan jotain muuta, verrattuna naisten kekseiseen kunnioitukseen.

Olin huoneessani ainoa länsimaalainen ja seuranani neljä kiinalaista antoi minulle ensikosketuksen siitä, millaista on jakaa huone heidän kanssaa. Miten valot läväytetään päälle keskellä yötä, kun joku haluaa alkaa lukemaan kirjaa tai miten elokuvaa katsotaan ilman kuulokkeita yötä myöten. Miten hiuksia aletaan kuivamaan aamuyöllä ja aamulla nukutaan puoleen päivään asti.

Miten utelitaita ollaan menoista ja annetaan vinkkejä minne mennä ja mitä tehdä. Kerrotaan avoimesti kiinalaisesta kultuurista ja siitä, mitä ei missään nimessä kannata tehdä.

Suomalainen elämä ja tapamme herätätti kysymyksiä

Suomalainen kulttuuri herätti kysymyksiä.

Guangzhouhin saavuttua päästäni oli hävinnyt se usva, joka Hongkongissa vaivasi. Aloin hiljalleen ymmärtämään minkä askeleen olin oikein ottanut. Vapaus.

Illan hämärtyessä hyppelehdin kapealla kiinalaisella kujalla kohti hostelliani. Olin enemmän kuin innoissani.

Kiina ja nettisensuuri. Tunsin kadottaneeni yhteyden muuhun maailmaan. Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, oloni oli orpo kun en päässyt facebookin tai päivittämään blogiani. Puhelin ei toiminut ja viestin lähettäminen kotipuoleen oli aivan turhaa.

Noh, oli ainakin aikaa lukea kirjoja ja tuhota rinkasta painoa.

Junalla Kiinan puolelle

Aamuruuhkassa metrolla suhaaminen rinkkojen kanssa ei ollut ehkä se paras kokemus mitä reissusta käteen jäi, mutta tulipahan se taas koettua. Sitä kirosi rinkan painoa ja mietti tulenko oikeasti tulevan vuoden aikana näitä kaikkia tavaroita tarvitsemaan?

Ennen junaan pääsyä liput ja passit katsottiin muutamaan otteeseen, rinkat läipivalaistiin ja lopulta vielä jonotettiin junaan pääsyä. Väsyttävää mutta helppoa. Naurettavan helppoa.

Onneksi junassa oli aikaa levätä, kerätä voimia ja nauttia tasaisesta kyydistä. Aika luksusta, jos niin voi sanoa. Vessa oli länsimaalaista tyyliä ja pelkoni lattiasta ammottavasta aukosta oli turha.

IMG_9706

Junasta noustessamme, ennen Kiinan puolelle astumista meidän passit tarkastettiin taas ja rinkat läpivalaistiin, ja minä tietenkin olin jonglöörauspalloillani saanut tullimiehen hieromaan käsiä omahyväisesti yhteen ja ajatellen tyyvysäisenä narauttavansa taas yhden typeryksen, joka yrittää tuoda hedelmiä maan rajojen sisäpuolelle vaikka se on ehdottomasti kiellettyä.

Se ilme, kun tullivirkailija sujauttaa kumihanksat käteensä ja pyytää minua avaamaan rinkan. Se sekunnin murto-osa, kun ilme värähtää omahyväisestä pettymyksen ihmettykseksi. Kädessä pyöritettiin värikkäitä palloja, jotka nopeasti pistettiin paikoille ja muovihanskat revittiin käsistä samalla paikalta nopeasti poistuttua.

Hymy oli herkässä. Siis minulla.

Toinen askel

Keskustelupalstoja lukiessani olin saanut sellaisen kuvan, että jopa pommin salakuljettaminen lentokoneeseen olisi käynyt näppärämmin, mitä viisumin hankkiminen Kiinaan. En tiedä miten muut ovat toimineen, mutta minä toimin ihan ohjeiden mukaan. Olin ottanut mukaani tarvittavat paperit passin valokopiota lukuun ottamatta. Unohduksesta jouduin maksamaan vain vaivaa, kun kävin läheisessä kirjastossa ottamassa uuden kopion. Ilman kädenvääntöä ja ristikuulusteluun joutumista sain viisumin, jonka ansiosta minulla on taas yksi huoli vähemmän.

Kiina, tuo lapsuuteni salaperäinen maailma kaarevineen kattoineen ja hassuineen kirjaimineen on askeleen lähempänä. Maa, joka jakaa mielipiteet, toiset halajavat takaisin ja toisia ei edes kiinnosta jalallakaan astua koko maahan. Ja nähtäväksi jää, mitä mieltä minä olen siellä käytyäni.

IMG_0235

Viisumi 60€

Kiinaan tutustumisen aloitan Hongkongista, joka on Kiinan erityishallintoalue, jolla on niin oma valutta kuin peruslakinsa. Emämaa Kiina hoitaa alueen ulko-ja turvallisuuspolitiikan. Macao on Kiinan toinen erityishallintoalue, jonne myös Hongkongin tavoin pääsee ilman viisumia. Koska passissani komeilee Kiinan viisumi, suuntaan matkani myös näiden erityishallintoalueiden ulkopuolelle.  Tai niin olisi tarkoitus.

Alustavan suunnitelman mukaan Hongkongista menisin junalla muutamaksi päiväksi Guanzhouhun, josta jatkaisin matkaani luotijunalla Pekingiin. Pekingissä olisi tarkoitus olla vajaa viikkoa ja palata takaisin Hongkongiin yöjunalla. Hongonkista lennot Pekingiin ja takaisin olisi ollut samoissa hinnoissa kuin junamatkat, ja näin matkan alussa seikkailumieltä on vaikka muille jakaa, siksi valikoin matkustustavaksi junan. Ja siinähän kerkiää nähdä myös paljon muutakin kuin lentokentän lähtö-ja tuloaulat. Voi olla että junassa mieli muuttuu ja tulee kirottua sitä, että piti olla taas niin ahne, että halusin kokea junalla matkustamisen kiinassa. Tai sitten olen vain entistä onnellisempi siitä, että valikoin juuri junassa istumisen lentokoneen sijaan.

Lyhyen Kiinan valloituksen jälkeen suuntaan matkani kohti Uutta-Seelantia. Paikkaa josta odotan todella paljon. Mutta se, miten siellä menen ja tulen on vielä auki. Rehellisesti sanottuna, minulla ei ole mitään hajua, mitä ensimmäisten päivien jälkeen teen. Olen lukenut matkaoppaita ja suunnitellut päässäni alustavaa reittiä miten kuljen maan päästä päähän. Mutta ne ovat vain alustavia suunnitelmia päässäni, paperille en ole suunnitelman suunnitelmaa raapustanut. Uskon, että aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tulleessaansa. En jaksa sen suhteen murehtia.

Jos kaikki menee oikein hyvin ja minulla on rahaa, niin suuntaan jossain vaiheessa Fijille ja Tongalle, sekä poikkean myös Australiassa. Tosin eihän sitä voi tietää miten tulee käymään. Olenko koko vuoden Uudessa-Seelannissa ja haavet palmujen alla loikoilusta Tongalla jää kokematta, tai sitten otan hatkat ja ensimmäisen kuukauden jälkeen löydän itseni Balilta joogaopettajan paperit kourassa.