Burma vai Myanmar?

Lentokone laskeutui ja fiilikseni olivat sekavat. Todella sekavat. En tiennyt mikä minua odottaa ja mitkä niistä kuulemistani jutuista on oikein totta.

Onko minulla edessä seikkailu, joka on todellakin seikkailu jokaisesta metristä aina viimeisen askelmaani asti, jonka tuon kiehtovan maan kamaralla teen.

Olin kuullut juttuja niin monia. Joissakin Myanmari kehuttiin taivaisiin ja joissakin taas ihmeteltiin, miksi siellä tuli oikein oltua niin kauan.

Yhdessä tarinassa valiteltiin sitä, miten jokaisen kulman takana huokui se kärsimys ja köyhyys. Miten päivittäin sai pitää itsensä kasassa ettei romahtanut siihen, mitä edessä näkyi. Valuutan kanssa sai olla tarkakana ja USD piti olla ainakin molemmissa taskuissa iso pino, jos aikoi hengissä selvitä.

Automaatteja koko maassa ei ole ja netti on tuntematon käsite. Liikkuminen on aivan älyttömän hankalaa ja vaarallista. Majoitus on aivan liian kallista, ottaen huomioon majapaikkojen kunnon. Ruoka on niin pahaa, että sitä ei voi syödä.

Silti niitä valokuvia on voinut postata 4 tähden ravintolan seisovasta pöydästä, jossa valkoinen pöytäliina hohtaa puhtaampana, kuin kirjoittajan hiukan jo kainaloista kellastunut kauluspaita.

Toisessa tarinassa taas ylistettiin Myanmarilaisia ja heidän ystävällisyyttäänsä. Miten julmuuden keskellä paistoi se onnellisuus ja ilo. Miten pienistä asioista osattiin olla onnellisia ja turisteihin suhtauduttiin lapsenomaisella uteliaisuudella. Miten maa lumosi uudelleen ja uudelleen sillä, miten yllätyksellisiä jokainen päivä oli.

Kolmannessa tarinassa maa haukuttiin jo lyttyyn. Kuulemma turistit ovat jo kerinneet tämänkin paikan valloittaa ja hävittää sen ”oikean” elämän. Elämän, jota on vasta viime vuosina kyetty rakentamaan uudelleen, maan sisäisten vaikeuksien takia. Sama kaveri kirosi vielä sitä, miten missään ei saanut olla rauhassa, kun niitä hiton turisteja oli joka paikassa. Pystyin jo mielikuvissani kuvittelemaan tämän suomalaisen potkivan pieniä Burmalaisia loivassa kaaressa, kuin jalkapalloja kentän halkin.

Ja mikä onkaan se totuus?

Otin muutaman askeleen eteenpäin ja annoin vakava ilmeiselle tädille passini ja yritin hymyillä ilman vastausta. Omasta hymystäni muotoutui väkinnäinen hymy. Jota yritin ylläpitää sen muutaman minuutin, jonka aikana täti teki kaiken tarvittavan ja pisti passiini leiman merkiksi, että terve tuloa.

Lentokentällä minua oli vastassa ainakin neljä automaattia ja muutama rahanvaihtopiste, joissa taskussani olleet Thaimaan bahtit Kyateiksi vaihdoin. Ehkäpä naurettavan surkealla kurssilla, mutta kun muuta vaihtoehtoa valuutan saamiseksi ei ollut.

Ystävystyin passijonossa japanilaisen kanssa, jolla oli sama suunta kuin minulla. Joten päätimme ottaa saman taksin, jotta säästäisimme muutaman dollarin. Siis täällähän puhutaan dollareista, ei Kyateista.

Yksi USD = 1 285 Kyat / 0,87€ (12.11.kurssilla) ja kuulemani mukaan halvemmaksi tulee, jos maksaa dollareina. Tällä kertaa taksi tuli halvemmaksi maksaessani sen kyateille. Eihän mitään muutakaan minulla olisi ollut helposti käden ulottuvilla.

Taksin hinta, 8000 Kyat TAI 8 USD. Tosin minähän maksoin tästä vaan puolet.

Ennen maahan saapumista olin Facebookista lukenut vinkin, että taksi kannattaa ottaa lentokentän ulkopuolelta. Niin sen saa 7 USD. Toivon todellakin, että minun reissuni ei tule olemaan kiinni siitä yhdestä dollarista, jonka joku voisi negatiivisesti ajatella minun hävinneen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s