Joulu

Kun puhutaan joulusta, minulle tulee ensimmäisenä mieleen lumi ja pimeys, kynttilöiden valaisema piha ja keittiönpöytä, jossa on punainen pöytäliina ja paljon ruokaa. Joululaulut, joita alkaa kuulemaan jo marraskuussa ja tietenkin se joulukuusi.

Lapsena pidin joulusta, pidin ihan älyttömän paljon. Pidin siitä, miten minä ja veljeni menimme mummolaan ja miten minä papan tyttönä sain kaiken huomion itselleni. Tai melkein kaiken, jos serkuksetkin saapuivat jouluviettoon. Vaikka ruokaa en juurikaan syönyt ja varmaankin nirsona tyttönä kaikki oli pahaa, mitä siinä pöydässä oli, niin pidin siitä, että kaikkea ei tarvinnut syödä, joulun kunniaksi sai jättää syömättä. Pidin siitä, miten joulusaunaan mennessä pukuhuoneen ikkuna huurustui ja sai sain oikein luvan kanssa piirtää jotain typeriä koukeroita tai kukkia oven ikkunaan. Taidettiinpa joskus pelata ristinollaakin. Ja mikä parasta, sai valvoa niin myöhään kuin halusi.

Joulupävään herätessäni avasin huoneeni ikkunan ja lumesta ei ollut tietoa. Linnun lauloivat ja taivas näytti pilvettömältä. Luvassa oli aurinkoinen keli ja kiitin itseäni siitä, että olin ostanut uuden hameen jonka puin ylleni, niin minun ei tarvinnut mennä joulunviettoon siinä auringon haalistuttamassa, vuosia vanhassa hameessa, joka ehkä joskus näytti hyvältä päälläni.

Edessäni oli ensimmäinen joulu ilman tuttua ja turvallista kaavaa. Olin menossa päivälliselle maatilan isännän tädin luokse.

IMG_0997

Olin vieraana talossa, jossa oli parisenkymmentä henkeä. Olin keskellä sukujuhlia ja minut otettiin avosylin vastaan. Se miten ventovieraat ihmiset halasivat ja toivottivat hyvää joulua oli outoa. Minä supisuomalaisena taisin seisoa kuin rautakanki ja yritin hymyillä ja sopeutua siihen, mitä ympärilläni oli. Lapset kiersivät hiukan aikaa ujosti ympärilläni, kuin koira vierasta nuuhkien ja hetken kuluttua olin heillekkin osa porukkaa.

Joulupöytä oli katettu täyteen, kuten suomessakin, mutta herkut olivat aivan toista, mihin olen tottunut. Punaviinin sijaan litkittiin olutta tai mehua. Uuni pauhasi kuumana ja takapihalla miehet grillasivat. Lapset leikkivät vesipyssyillä tai pulahtivat uima-altaaseen uimaan. Ja minullekko pitäisi näistä kemuista tulla mieleen joulu? Pikemminkin juhannus.

Lahjat avattiin ruokailun jälkeen ja rituaali oli aika samanlainen kuin jokaisessa suomalaisessa perheessä, jossa joulupukki ei käy. Yksitellen kuusen alle laitetut lahjat jaettiin saajalle ja kukin availi omaan tahtiin lahjoja.  Vaikka joulutunnelma oli minulla hakusessa, niin ei muilla. Kaikkien naamalla loisti hymy ja onni.

Lahjojen jälkeen oli jälkiruoan aika, joka taas poikkesi siitä, mihin suomessa olin tottunut. Ei ollut pullaa tai joulutorttuja, ei glögiä tai pipareita. Pöytä notkui jäätelöstä, mansikoista, mustikoista, vaahtokarkeista ja suklaaleivoksista. Kuin lastenkutsuilla olisi ollut.

Vaikka tänä jouluna en nähnyt lunta ja tuntenut poskia nipistävää pakkasta, syönyt veljeni tekemää suklaata ja nukkunut aamulla puoleenpäivään asti, olin kuitenkin onnellinen. Pääsin kokemaan joulun, niin kuin paikalliset sen viettävät. Koin taas jotain uutta ja opin ehkäpä arvostamaan hiukan enemmän suomalaista joulua.

Mikä oudointa, kaipasin todellakin sitä pimeyttä ja viileän raikasta ilmaa. Sitä, että ikkunan saa huurtumaan yhdellä kevyellä puhalluksella.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s