Uusia tuulia

Lake Tobalta oli aika lähteä. Paikka sai aikaan todella ristiriitaisia tunteita. Sitä inhosi ja samalla tuntui haikealta lähteä.

Tuk Tuk ei ollut mieleeni, ne tyhjät hotellit ja ravintolat loivat aavemaisen kuvan, kuin rutto olisi raivannut kaiken elävän, jättäen jälkeensä auringossa haalistuneet kyltit muistuttamaan siitä loistosta, mitä siellä joskus oli.

Kaduilla kulki muutamia turisteja ja harvat heistä jaksoivat hymyillä. Paikalliset sulautuivat samaan alakuloon ja sitkeimmät heistä jaksoivat huutaa peräämme, myyden sieniä tai pilveä. Se oletus, että turistit tulevat tänne vain huumeiden takia riepoi.

Itse Samosir saari oli kaunis ja olisin voinut jäädä vielä pariksi päiväksi. Vuokrata mopon ja kierrellä saarta uudestaan, ehkäpä tällä kertaa olisimme päässeet sille vesiputoukselle, jonka näimme jo tullessamme Tuk Tukiin. Mutta matkan on jatkuttava.

Jatkoimme matkaamme turistibussilla kohti pientä viidakkokylää. Kohentunut oloni toi hymyn kasvoilleni ja sain taas otteen siitä reissufiiliksestä, vaikka matka kestikin reilut 8 tuntia. Se fiilis, kun on matkalla kohti uutta ja tuntematonta. Sisällä velloaa lämpöisiä aaltoja ja teksi mieli nostaa kädet ilmaan, pyöriä kasvot kohti taivasta ja huutaa. Huutaa pelkästä onnesta.

Turistibussi 160000 IDR/hlö

Turistibussi 160000 IDR/hlö

Bukit Lawang oli aivan uskomattoman ihana paikka. Kuin paratiisi ilman hiekkarantaa. Vihreä viidakko ja kylän halki kulkeva joki oli jotain uskomatonta, jotain mitä jaksoi katsoa ja katsoa.

Joen molemmin puolin oli turisteille rakennettu majapaikkoja ja ravintoloita, joista osa oli tyhjillään, mutta ne eivät huokuneet sitä surua ja kaiken hyvän loppua, mitä Tuk Tukissa.

Niin päivisin kuin iltaisin joki keräsi paikallisia peseytymään ja kuluttamaan aikaa. Joki,  joka paikka paikoin virtasi hiljaa ja toisaalla teki loivan mutkan antaen aalloille vauhtia.

image7

image

Yövyimme kaksi yötä Rainforest gueshousessa, joka oli halpa ja oikein viihtyisä paikka, henkilökunta oli iloista porukkaa, joilta löytyi heti kättelyssä se Indonesialainen huumori josta pidän. Kyky nauraa itselle ja muille, kyky nauraa aivan kaikelle.

75000 IDR/2 hlö

75000 IDR/2 hlö

Kuten Lake Toballa, täälläkin olisin vonut viettää pari päivää enemmän. Jotenkin se aika vain tuntuu vähenevän, vaikka reissun alussa tuntuu siltä, että aikaahan on vaikka kuinka paljon.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s